29.8.-31.8.2016
Niin, maailma kun on pieni... Tapasimme Overland Event -tapahtumassa myös tuttuja, Miken kanssa vietimme aikoinaan kimpassa viikon Dakar Motorissa, Buenos Airesissa, ja Globe Bustersin Kevin Sandersin tapasimme Perun Cuscossa. Juuri ja juuri tunnistimme toisemme tavatessamme uudestaan, mutta olihan tuo mukava vaihtaa kuulumisia!
Maanantai alkoi odotellessa teltan kuivumista, muutama esitys olisi ollut vielä ohjelmassa, mutta naapureiden retkivarusteiden kasaus sai meihinkin liikettä. Ja mietintää, mitä tehdään teltan kanssa - aikomus oli jatkossa turvautua B&B -majoituksiin tai vastaaviin, sillä lähes 99%:n todennäköisyydellä emme sateettomia päiviä näkisi. Joten käärimme teltan pressuun ja poikkesimme lähtiessämme lähikylän postiin, mutta joka tietenkin oli Bank Holidayn vuoksi suljettu. Pötkylä jäi siis edelleen roikkumaan takalaukun päälle.
Pelkästään Oxfordin vuoksi emme Brittein saarille lähteneet, vaan tarkoitus olisi ajella saarivaltiossa muutenkin. Kerran aikaisemmin ajelimme Suzuki Banditilla Englannissa ja Walesissa lyhyen tripin ja joitakin automatkoja olemme myös tehneet vuosien varrella Englantiin. Skotlanti siis täysin käymättä, joten sinne siis!
Mutta ei tietenkään suorinta reittiä, vaan mutkitellen. Eräs brittipari suositteli meille Englannin ja Walesin rajalla olevaa Shropshiren kukkuloita mukavaksi ajelukohteeksi, joten pyörä suunnattiin sinne.
Matkalla ajelimme pienten historiallisten ja keskiaikaisten kylien läpi, poikkesimme Worcesterissa fish & chipsillä ja päädyimme yöksi kukkuloiden väliseen laaksoon, ja kylään Church Stretton. Kylä oli viehättävä vanhoine rakennuksineen, majapaikkamme Victoria Housen (B&B) huoneen ikkunasta avautui näköala 1200-luvulta peräisin olevaan kirkkoon - ja kellotornin kello löi puolet tunnit ja tasatunnit! Iltaelämä rajoittui kylän pubiin. Tapaamamme pariskunta kuvaili seutua pieneksi Sveitsiksi. No, ehkä, jos oikein mielikuvitusta käytti.
Saimme Victoria Housesta yhden hengen huoneen leveällä sängyllä, huone oli niin pieni, että teki jo tiukkaa nyssäköiden kanssa, onneksi osa tavaroista ja se teltta saatiin säilöön majapaikan ulkovarastoon. Huone oli sisustetettu tietenkin nimensä mukaisesti, oli antiikkia, natisevat portaat yläkertaan, aamiaiseksi tarjolla luomu- ja paikallisten tilojen tuotteita, ja erinomainen palvelu.
Aamulla kävelimme postiin ja teltta lähti Royal Postin kyydeillä kohti Turkua, postimaksu oli enemmän kun mitä teltta maksoi.
Kukkulat ovat kukkuloita, Pohjois-Walesista löytyisi myös vuoria ja syviä laaksoja, Snowdonian kansallispuistossa sijaitseva Snowdonin vuori on Walesin ja Englannin korkein, 1085 m. Aamu olikin sään puolesta lupaava, puolipilvistä, mutta melko nopeasti sää muuttui sumuiseksi ja tihkuiseksi. Kansallispuiston maisemat olivat kyllä upeat, puuttomia kanervan peittämiä vuorten rinteitä, välillä reheviä metsiä, lampaita, lehmiä ja tietenkin runsaasti matkailijoita, patikoijia, polkupyöräilijöita jne. Mukavia maisemia katseltaviksi. Itse Snowdonin huippu jäi meiltä kutenkin sumun vuoksi näkemättä, muut matalammat kuitenkin pilkistivät pilvien alta.
Kapea ja mutkainen tie vei meidät rannikolle, matkan varrelle jäi upeita pieniä kyliä harmaine kivirakennuksineen, osa näistä täysin turistien kansoittamia. Kylien ja paikannimiä tavatessa vaan ennätti mennä kieli solmuun. Walesin kieli tai kymri, kelttiläinen kieli, on alueella vielä täysin elinvoimainen, meikäläisetkin ennättivät hyvin oppia yhden sanan "araf" ("slow"), joka oli maalattu tien pintaan joka kurvissa.
Irlanninmeren rannalla sijaitseva Llandudnon kaupunki on suosittu lomakaupunki ja kaupunkikuvaa hallitsikin melko mittava hotellirivistö, promenaadi, Walesin pisin laituri (700 m, rakennettu 1878) huvittelu- ja pelilaitteineen sekä Great Orme -kukkula. Kävimme iltakävelyllä promenaadilla ja "yksillä" laiturin päässä, laskuvesi paljasti kivisen rannan, jotkut sitkeät ottivat vielä aurinkoa. Laiturin vieressä oleva Grand Hotel oli parhaat päivänsä jo nähnyt, muu rakennuskanta edusti viktroniaanista ja edwardiaanista tyyliä. Ja lokkikanta voi rannalla hyvin, kaikki linnut olivat kanan kokosia.
Rosaire Guest House tarjosi yösijan ja mittavan aamiaisen, jonka jälkeen ja pienen tihkusateen saattelemina lähdimme matkaan. Kiersimme aamun alkajaisiksi Great Orme -kukkulan mutkaista rantatietä pitkin ja sieltä suuntasimme Liverpoolin.
Yksi isompi sadekuuro ropsahti matkalla niskaan, mutta pilvien takaa pilkistävä aurinko pelasti loppuiltapäivän. Liverpoolin saavuimme Birkenheadin kautta, Mersey-joen alitse kulkevaa Queensway-maantietunnelia pitkin. Moottoripyöriltä ei peritä tunnelimaksua. Tunneli toi meidät aivan kaupungin ytimeen. Olimme buukanneet yösijan Ibis-hotellista, oli parkkipaikka pyörälle ja parin minuutin kävelymatka Albert Dockille.
Jalkapallolle ei, mutta Beatlesille kyllä! The Beatles Story -museo sijaitsee Albert Dockilla ja visiitti kyseiseen museoon oli meille syy tulla Liverpoolin.
Albert Dock on nykyisin Liverpoolin merkittävin turistikohde, sen punatiiliset rakennukset valmistuivat vuonna 1846 sataman varastoiksi, 1800-luvun lopuilla Iso-Britannian kaikesta kaupasta kymmeniä prosentteja kulki Albert Dockin kautta. Varastot vanhenivat ja ränsistyivät ja 1980-luvulla alettiin pohtia uutta käyttötarkoitusta alueelle. Tänä päivänä sieltä löytyykin kaikki mahdollinen: hotelleja, ravintoloita, kauppoja, Tate Gallery -taidemuseo, merimuseo, Beatles Story -museo, konsertti - ja konferenssitiloja yms.
The Beatles Story -museo tarjosi monipuolisen katsauksen yhtyeen historiaan. Samalla lipulla pääsi myös The Pier Headissa sijaitsevaan museon toiseen yksikköön. Ja näissä vierähtikin useampi tunti. Lipun hinta oli melkoisen korkea 14,95 puntaa/hlö. Meille siis riitti nämä museot, opastetuilla bussikierroksilla olisi päässyt John Lennonin ja Paul MacCartney kotinurkille, Penny Lane -kadulle tai The Cavern -klubille. Pier Headissa oleva valokuvanäyttely, George Harrisonin 1. vaimo Pattie Boyd (malli, valokuvaaja, kirjailija) kuvaajana, oli mielenkiintoinen, esillä oli harvemmin julkisuudessa nähtyjä Beatlesien yksityiselämään liittyviä kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti