tiistai 20. syyskuuta 2016

Dunans Castle

12.9.2016

Don Muirin Guest Housessa saimme jälleen periskottilaisen ja runsaan aamiaisen: murojen ja tuoremehun jälkeen kahvia/teetä ja paahtoleipää, sitten "kuuma" lautanen sisältäen pekonia, munaa (paistettu, kokkeli tai uppo) , herkkusieniä, paistettua makkaraa, paistettu tomaatti, pieni skonssileipänen ja haggista. Haggis on skotlantilaisten kansallisruoka, lampaan mahalaukussa kypsytettyjä lampaan sisälmyksiä, kaurajauhoja, sipulia ja mausteita, meikäläisen mielestä kuin maksalaatikkoa... Onneksi tällä kertaa lautaselta puuttui paksuhko verilettunen. Ei siis kevyemmästä päästä, mutta tällä evästyksellä pärjäsi jälleen pitkälle iltapäivään.



Ja sateeseen... Meillä oli noin vajaan kahden tunnin ajomatka Dunansiin, Clendarueliin, jossa sijatsevat Dunans Castle -linnan rauniot. 

Ja miksi tänne? Juttuhan juontaa parin vuoden taakse, jolloin Groupon myi lordin/ladyn titteleitä ja palan maata, 32x32cm:n kokoisen läntin, Skotlannista, muistaaksemme vajaat 17€/titteli/palsta. Ja kun on suhteita tuonne Fraserien "klaaniin" Suomessa&Briteissä, niin mikä ettei... Ja alun pitäen oli selvä, että tällä summalla avustettaisiin raunioituneen Dunans Castlen, sillan ja alueen kunnostustustöitä eikä kyseessä siis olleet aidot tittelit eikä oikea maanomistus.  Aikoinaan posti toi meille nipun esitteitä, kartan maapläntin sijainnista ja dokumentit eli "oikeuden" kutsua itseämme tittelillä Laird tai Lady of Chaol Ghleann sekä nykyisen linnanisännän kutsun tulla tutustumaan paikkaan. Joten, Obanista lähdettäessä ei ollut iso koukkaus käydä katsomassa, mistä oikein oli kysymys. Sen verran etukäteisvalmisteluja teimme ennen vierailua, että ilmoitimme tulostamme ja varasimme opastuskierroksen.

A886-tieltä erkani kapea, isojen puiden varjostama hiekkatie kohti linnaa, ajelimme kapealle kivisillalle, josta pudotusta alas rotkoon oli metrikaupalla, sillalta, sateen seasta aukeni näkymä harmaanruskeaan linnaan, sen mustiin ikkuna-aukkoihin ja törröttäviin torneihin. Vasemmalla sivustalla oleva linnan siipi näytti asutulta. Pyörä vähän kauemmaksi parkkiin ja karistelimme enimmät sadevedet pois ajokamoista, joku viittoilikin vähän matkan päästä jo meille. 


 

Tapasimme Colin-nimisen nuoren miehen, joka kertoi toimivansa linnan restaurointiprojektin asiakasvastaavana ja toimi myös oppaanamme. Odottelimme myös kahta muuta ladya saapuvaksi kierrokselle. 


 

Paikan historian juuret juontavat vuosisatojen taakse ja useisiin klaaneihin. Lamontin klaani käytti linnaa metsästysmajana ja v 1590 Dounens-niminen tila mainittiin kartoissa ensimmäisen kerran. Jakobiittien kapinan 1745 jälkeen tilukset päätyivät Fletcher-klaanille, jonka omistuksessa ne pysyivät vuoteen 1997. Kukin omistajasukupolvi muokkasi paikkaa ja tiluksia omien mieltymysten ja tarpeidensa mukaan, arkkitehti Telfordin suunnittelema massiivinen kivisilta, Dunans Bridge, valmistui v 1815  ja itse linna sai nykyisen muotonsa arkkitehti Kerrin suunnitelmien mukaan v 1864. 


 

Ympäröivä maisema muokattiin myös linnaan ja siltaan sopivaksi, puistosta löytyy tänä päivänä mm. Iso-Britannian korkein kuusipuu (n. 64 m).  

 

Archie Fletcherin kuoltua perillisitä ei löytynyt intressejä linnaa kohtaan ja he möivät linnan v 1997. Uusien omistajien myötä linnasta tuli hotelli, business kulki miten kulki - kolme kummitusta vetonaulana ei tainnut auttaa - ja omistajien taustoista alkoi löytyä kaikenlaista epämääräistä... Ensimmäinen omistaja-Fletcher toi 1700-luvulla mukanaan entisen linnan oven, joka päätyi Dunansin linnan kappelin oveksi, v 1999 ovi oli kadonnut mystisesti... V 2001 suurin osa linnasta tuhoutui tulipalossa, vanhat takat oli jätetty kunnostamatta ja muitakin paloturvallisuuteen liityviä seikkoja oli laiminlyöty uudistustöiden yhteydessä, tuli levisi hormin kautta kattorakenteisiin. Kerrokset romahtivat, hotellivieraat ja omistajat pelastuivat.


 
 
 

Dixon-Spainin perhe osti rauniot v 2002, tulipalossa säästynyt siipi on kunnostettu heidän kodikseen. Yhteistyössä eri tahojen kanssa linnalle on laadittu uudistus- ja restaurointisuunnitelma, puutarha avattiin yleisölle v 2006, nyt alueelle oli rakennettu pieni vierasmaja lady/lairdien käytettäväksi/vuokrattavaksi. Linnan seinät ovat ehjät lukuunottamatta muutamia halkemia, tuhoutunut sisäosa on edelleen roinan ja moskan peitossa, eikä sinne ole ulkopuolisilla asiaa. Jotta linnan korjaustöihin pääsisi käsiksi, olisi ensiksi korjattava silta (ei kestä raskaita ajoneuvoja) tai rakennettava uusi silta. Kustannukset: silta n. 1 milj. puntaa, linna 5 milj. puntaa... Epävirallisia lady/laird -tittelin omaavia on jo kymmeniä tuhansia (erityisesti Pohjoismaissa), joten ehkä nuo rahasummat vähitellen ovat joskus kasassa.

Colin kierrätti meitä linnan ympärillä, kertoi linnan historiasta ja tulevaisuuden näkymistä, sillan rakentamisen haasteista silloin aikoinaan ja nyt (kävimme jopa sillan alla) sekä neuvoi "tiluksiemme" sijainnin. Puistosta löytyi myös taidetta, Andy McClintockin veistos ja jostain torni-ikkunasta pilkisti toinen. 


Kiersimme puutarhaa, osa poluista oli suljettu, ja ehkä päädyimme oikean pusikon kohdalle, nämä neliöjalan kokoisen palstat sijatsevat vaikeakulkuisissa paikoissa, puskien seassa, ryteikön reunalta on useiden metrien pudotus Caol Chleann -joen varteen. Eipä enää vesisateessa paljon innostanut paikallistaa juuri sitä oikeaa kohtaa! 

 

 

Alueella käy paljon vierailijoita, joku pystyttää palstalleen pienen lipun, joku tuo sinne oman pienoislinnan (legolinnat suosittuja), joku haluasi pystyttää patsaan, joku haudata isoäitinsä... Ja monille ne tittelit ovat kuulema ihan todellista totta! Tittelistä on kuitenkin jotain etua, ilmainen sisäänpääsy ja opastuskierros, muille kävijöille maksullinen.

Kunnostusprojekti on mittava ja Scottish Laird Scheme yhtenä rahoitustapana on hauska idea - aatelisarvo on mm. hyvä lahjaidea jollekin, jolla on jo kaikkea! Jos joskus huomaat Laird Heikin kaulassa keikkuvan ruudullisen rusetin, se on Dunans Castlen klaanille suunniteltu ja rekisteröity oma tartaanikuosi. Ja kun 7-8 vuoden kuluttua Dunans Castle on jälleen kunnostettu, lady/lairdeilla on etuoikeus varata tiloja omiin käyttötarkoituksiinsa, ehkäpä vaikka 80-vuotisjuhlien viettopaikaksi...

Colin toivotti meille hyvää ajomatkaa, ja kertoi vielä, että kesällä puutarha on upea, varsinkin kauniilla säällä. Kierros päättyi ja etupyörä käännettiin kohti Glasgowia - satoi edelleen!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti