Mafian maille

Mitä tulee Sisiliasta mieleen? Ensiksi mafia, sitten Etna ja sitten lomakohteet upeine hiekkarantoineen - näkisiköhän jossain matkan varrella borsalino-hattuisia miehiä...

Sunnuntaina ajelimme kymmenisen kilometriä Villa S. Giovannin satamaan, josta oli lauttayhteys Sisiliaan, Messinaan. Autolauttoja kulki tiheään tahtiin Messinansalmen yli, joten odotusaika jäi lyhyeksi. Tämän risteilyn hinta oli 13€. Kapea salmi oli erittäin tuulinen, lautta keinui aalloilla eikä pyörää saanut sidottua mihinkään kiinni. Heikki joutui pitämään  pyörää pystyssa vajaan tunnin kestävän lauttamatkan ajan. Vettä räiskyi laitojen yli kastellen meidät kauttaaltaan.

Tämä esipesu ei vielä riittänyt,  matkalla Nicolosiin sankat sumupilvet peittivät vuoret ja rannat, hieman ennen kylää alkoi kaatosade. Lisänä oli vielä kova tuuli, tunnelit olivat varsinaisia tuulitunneleita. Moottoritietä pitkin 100 km ajomatka sujui kuitenkin nopeasti (maksu 3,70€).

Ja jos meillä välillä itketään kallista bensan hintaa, niin ei bensa ole Italiassakaan halpaa. Milanossa hintataso oli vielä 1,42 - 1,45€/l luokkaa. Mitä etelämmäksi olemme siirtyneet, sitä korkeammaksi on hinta noussut, tähän astinen huippu on ollut 1,75€/l. Normi on noin 1,50 - 1,70€/l.

Nicolosi sijaisee 700 m korkeudessa Etnan juurella, itse vuoresta ei sadepilvien vuoksi ollut mitään havaintoa. Majapaikkamme isäntä kertoi, että vettä on satanut kaksi päivää ja ylhäällä vuorilla sataa lunta,  jäätävän kylmän tuulen kera. Säätiedotukset eivät luvanneet lähipäiville mitään parempaa! Olimme buukanneet majoituksen  kahdeksi yöksi ajatuksena käydä tulivuorella maanantaina. Nicolosista pääsee tietä pitkin 1900 m korkeuteen,  Rifugio Sapienzaan,  ja köysiradalla, Funivia,  n. 2500 m korkeuteen.

Etna on Euroopan suurin ja aktiivisin tulivuori, korkeutta sillä on 3350 m ja ympärysmittaa 140 km. Pääkraatterin lisäksi on noin 300 sivukraatteria. Ja vuori on purkautunut useasti, mm. viimeksi kesällä 2014,  ja aktiivinen kausi jatkuu edelleen. Italiasta löytyy useita muitakin aktiivisia tulivuoria, mm. Strombolissa, pieni saari Sisilian pohjoispuolella, on ollut myös purkauksia viime kesänä. Ja se Vesuvius on  pitänyt hiljaiseloa jo pitkään...

Tätä näkymää haettiin

Kuva on "lainattu" internetistä

Aamulla aurinko pilkahti ja sitten alkoi sade, vuorella sijaisevista webbikameroista paljastui karu totuus: näkyväisyys nolla, ja lämpötila pakkasen puolella! Ja laavakentät lumen alla. Joten jääköön tulivuoribongailu seuraavaan kertaan - ei tulleet nastarenkaat eikä sukset  mukaan!

Ja tämä saatiin

Etnan tulivuori

Sateen laantumista odotellessa oli aikaa pyykkäämiseen, lisäksi varasimme muutaman päivän majoitukset saaren eri nurkilta sekä laivaliput Palermosta Tunisiaan. Myöhemmin iltapäivällä teimme kävelyretken kaupungin keskustaan; kuusi kirkkoa, laavakivestä tehtyjä muureja ja vanhoja rakennuksia uudemman asutuksen seassa. Oli hiljaista ja suurin osa paikoista kiinni. Tai kiinni ja kiinni - ikkunaluukut ovat suljettuja, oli päivä tai yö, kuuma tai kylmä, kai niiden sermien takaa löytyy elämää. Ainakin meidän seinänaapurista kuuluu kolinaa ja puhetta huolimatta kiinniluukutetuista ikkunoista.

O tempora, o mores

Hyvästelimme Andrean ja lähdimme kohti etelää. GPS sekoili jälleen omiaan ja yritti kuljettaa meidät moottoritielle, lähdimme siis alkumetreiltä jo väärään suuntaan ja päädyimme kohti Napolia eri suunnasta kuin mitä alunperin olimme suunnitelleet. Tai kaupunkihan piti kiertää, mutta ei ihan onnistunut... Tienvarsien runsaat jäte- ja roskamäärät kertoivat  kuitenkin, että suunta oli oikea.

Ajoimme Napolin esikaupungeissa ja itse kaupungissa lähes kaksi tuntia, toistamiseen ei tuohon kaupunkirumbaan ole mitään mielenkiintoa. Liikenne oli hektistä, liikennesäännöillä ei mitään merkitystä, ajokaistoilla ei väliä, röyhkeys oli avainsana. Ja kaikki skootterikuskit voisi heivata Napolinlahteen! Napolin mukulakivikadut olivat sellaista ryökytystä, että hartioissa tuntui vielä seuraavana aamunakin.

Pääsimme iltapäivällä Torre del Grecoon, Vesuviuksen (1281 m) alapuolelle. Kyseinen kaupunki on aikojaan ollut Napolin ylimistön kesänviettopaikka. Majapaikkamme oli vaatimattomasti 1700-luvulta peräisin oleva huvila  - ränsistyneen ulkoasun takaa löytyi hienosti remontoitu asuinhuoneisto, lisäbonuksena näkymät terassilta Välimerelle ja Vesuviukselle.

Villa de Vesuvius

Asunnoltamme oli muutaman minuutin kävelymatka rautatieasemalle, josta pääsi paikallisjunalla 10 minuutissa suoraan Pompei Scavi -asemalla ja Pompejin kaivauksille. Sisäänpääsy oli 11€/hlö, aamupäivästä ei ollut vielä edes jonoakaan aluelle.

Vuoden 79 jKr. elokuun 24. päivänä Pompejin elämä pysähtyi Vesuviuksen purkautuessa; kaupunki ja myös naapurikaupunki Herculaneum sekä pienemmät kylät Oplontis, Boscoreale ja Stabiae hautautuivat tuhkan, kivien ja laavan alle. Osa asukkaista pääsi pakoon, osa ei. Tuhkakerros peitti seudut ja kaupungit unohdettiin useiksi vuosisadoiksi.  Eipä maajussi v 1748 kyntäessään peltoaan ja auran osuessa pronssiruukkuun tainnut ihan aavistaa, mitä maaperä kätki sisääänsä. Kaivauksia on tehty alueella siitä lähtiem, kolmasosa 66 hehtaarin alueesta on vieläkin maamassojen peitossa.

Kuollut on (kipsivalos)

Pompejilaisten elämä aikoinaan oli yltäkylläistä; varakkuus näkyi huviloiden ja asuinrakennusten mosaiikein koristelluissa lattioissa, seinäfreskoissa , solisevissa suihkulähteissä, hienoissa puutarhoissa,  ja jos oma asuinpiiri alkoi ahdistaa tai oli tekemisen puute, niin äkkiä  pääsi kylpylään, kirjastoon, ilotaloon, kapakkaan, amfiteatteriin  tai keskustorille, Forumille, tapamaan muita kaupunkilaisia. Talsiessa kaduilla ja kierrellessä aluella saa jonkinlaisen käsityksen asukkaiden elämästä, mielikuvitus täydentää loput...

Muinaisen lounaspaikan ruuanjakotiski

Mutta mikään ei ole ikuista, entisöinneistä huolimatta useammalle kadunpätkille oli pääsy kielletty, kohteita oli suljettu, kaatumaisillaan olevia seiniä tuettu  - sateet ja ilmansaasteet ovat aiheuttaneet omia tuhojaan, ja korjaustöitä tehtiin useammassakin paikassa EU:n tuella. Joitakin uusia kaivauksia oli myös käynnissä. Apukuskille tämä oli toinen visiitti kyseiseen kohteeseen, avoinna olevia kohteita oli selvästi vähemmän kuin aikaisemmin. Vartijat tai oppaat seurasivat myös tarkasti kulkua, liekö mosaiikin- ja freskonpalasia päätynyt liikaa turistien taskuihin?

Alkuiltapäivästä alkoi selfiekeppien väistely, tiiviinä ryhminä liikkuvia turistilaumoja vyöryi jo vastaan joka nurkalta, oli viisasta poistua. Vesuvius on muuten purkautunut viimeksi vuosina 1944 ja 1979, ja on aktiivinen edelleen...

Vesuvius

Paluumatka takaisin Grecoon veikin vähän kauemmin, sillä juna pyyhälsi asemamme ohitse pysähtymättä.

Pelletti-takka lämmitti mukavasti asuntoamme, mutta oli aika jälleen hypätä raikkaaseen aamuilmaan. Lähdöstä ei tullut kuitenkaan mitään, sillä pyörä ei startannut - akku tyhjä! Kuski puski pyörän 100 m päässä olevalle huoltoasemalle, jossa pyörä saatiin apukäynnistysakulla käyntiin. Ja suunta kohti Sorrentoa, Positanoa ja Amalfia.

Amalfin rannikko on kieltämättä pala parhainta Italiaa, tie kiemurtelee vuorenrinteillä ja serpentiiniä riittää. Maisemat ovat upeat! Meillä keskinopeus oli n. 30-40 km/h, ja vastaantulijoiden vuoksi mutkissa oli oltava tarkkana.

Pysähdyimme päivän pakolliselle capuccinolle ja ihailemaan näkymiä, kahvitauon jälkeen aamun ongelma toistui, pyörä ei inahtanutkaan. Tällä kertaa pääsimme matkaan rullaamalla pyörän alamäkeen, mäkistartti onnistui. Kolmas stoppi tuli Salernossa, eräässä risteyksessä pyörä sammui jälleen!

Työnsimme pyörän jalkakäytävälle, ja pienen neuvonpidon jälkeen Heikki jalkautui kaupungille metsästämään uutta akkua, itse jäin vahtimaan kulkupeliä. Onneksemme bemarin huoltoliike löytyi 1 km päästä, mutta oli siesta-aika, ja liike aukesi klo 15.30. Tuli siis vajaan kahden tunnin odottelu. Heikki odotteli liikkeen edessä, minä pyörän vieressä. Ja tietenkin poliisipartio osui paikalle, pyörä ei ollut kenekään tiellä, mutta väärin pysäköity. Joten pyörä tulisi siirtää välittömästi, ja rikkeestä seuraisi sakot. Pyysin rouva poliisia työntämään pyörää kanssani, omin voimin se ei liikahtaisi mihinkään, onneksi selvittelyn jälkeen uskoivat, että ei se pyörä nyt siinä huvikseen parkissa ollut ja sakkolappukin jätettiin kirjoittamatta.

Uuden akun kanssa pääsimme klo 16 jälkeen uudestaan tien päälle, matkaa oli vielä yli 200 km. Akkuepisodi jäi mietityttämään, miksi ennen lähtöä ostettu uusi akku (Yasa) kesti vain tänne asti, olisiko lisää ongelmia vielä jatkossa vai oliko kyseessä maanantaikappele?

Siirryimme Salernon jälkeen moottoritielle nopeuttaaksemme matkaa, tie kulki laaksossa vuorijonojen välissä, molemmin puolin oli lumen peittämiä vuorenrinteitä ja kartan mukaan sivusimme muutamaa kansallispuistoa.  Ilta alkoi hämärtyä, viimeinen kunnon näkymä oli Monte Sirinan valkoiset rinteet, oma ajoreittimme kulki n. 700 m korkeudessa. Siirryimme sisämaasta takaisin Välimeren rannalle, onneksi lämpötila nousi muutamalla asteella. Pimeys koitti, välillä loisti kuunsirppi ja tähdet, välillä kaupunkien ja kylien valot sekä muun liikenteen valot,  ja lopulta Piccolo Mondo -hotellimme valokyltti Acquappessa.

Pyörän kanssa ei ollut aamulla  mitään ongelmaa. Sää muuttui vähitellen pilviseksi, ajoimme osan matkaa seuraillen Välimeren rantaa ja loppumatkan moottoritietä Reggio di Calabriaan. Synkät pilvet peittivät Sisilian rannikkoa, mantereen ja saaren välinen meri velloi vaahtopäitä. Saappaan kärki oli saavutettu.

Kaikki tiet vievät Roomaan

Mutta meidän tie vei kaupungin ohi...

Edellinen yö vietettiin Civitavecchiassa. Jälleen Airbnb:n kautta varatussa viihtyisässä asunnossa. Ja ennen Civitavecchiaa ajoimme  Promontario dell' Argentarion niemellä vuoristolenkin n. 600 m korkeuksissa. Kyseinen uloke on aikoinaan ollut saari, mutta on nykyisin kiinni mantereessa kolmella kannaksella. Monte Telegraph -vuorelta aukesi hienot näköalat Tyrrhenian merelle, saari näytti olevan täynnä rantaturistikohteita.

Porto Sto Stefano

Tällä reissulla meillä ei ole mukana telttaa, ei makuupusseja - idea on löytää siisti sisämajoitus edullisesti ja saada pyörä mielellään lukittuun tai muuten turvalliseen paikkaan. Airbnb:n tarjonta Italiassa on runsas, ja tähänastiset kokemukset ovat olleet hyviä - asuntojen kuvaukset (yhtä lukuunottamatta) pitävät paikkansa, asunnot ovat siistejä, hyvin varusteltuja, on hyvät vuoteet ja vuodevaatteet, wifi toimii, ei toimi.... Keittiöstä löytyy tarpeelliset kokkausvälineet, joten aamukahvit on helppo itse keittää. Huoneistojen hinnat ovat vaihdelleet 25€ - 40€:n välillä, siis huomattavasti alle hotellihintojen. Vuokran lisäksi tulee Airbnb:n välityspalkkio toistakymppiä. Varausten tekeminen vaatii tietenkin nettiyhteyden, ja aikaa kuluu selaillessa vaihtoehtoja, palauteosiot on hyvä lukea etukäteen, ne kertovat kohteesta ja vuokranantajasta jotain. Palautetta voi antaa kohteesta ja myös isäntäväestä, ja isäntä voi kommentoida vuokralaisiaan! Että puolin ja toisin,  joten ei kannata laittaa ranttaliksi - voi olla, että seuraavaan kohteeseen tulee pakit.

Booking.com:n kautta - hyvällä tuurilla, viime hetkellä - löytää myös "vielä yksi huone vapaana" -kohteita edullisesti, ja jos pääset nettiä selamaan, pyörän pältähän se ei onnistu ihan hetkessä. Vrbo.com:n kautta löytyy myös yksityimajoitusta, mutta tästä välitysfirmasta ei ole toistaiseksi kokemusta.

Emme siis lähteneet kiertelemään pyörällä Rooman katuja ja katselemaan nähtävyyksiä (käyty muulloin), vaan pysähdyimme n. 30 km Roomasta länteen, Ostia Anticaan. Ostia (ostium = joensuu) sijaitsi Tiberjoen suulla ja oli roomalaisten ajalla tärkeä linnoitus- ja satamakaupunki. 34 hehtaarin suuruisesta kapungista on kaivettu esiin noin kolmannes. Lukuisat koululaisryhmät oli raahattu ihmettelemään valtavaa rauniokapunkia, useampi nuori asenteella evvk, olisi sunnuntain ehkä muutenkin voinut viettää. Meille kuitenkin kiviraunioissa  ja museossa riitti katsottavaa!

Ostia Antica

Raunioiden keskellä marssiessa aurinko lämmitti liiankin kanssa ja ajovarustus alkoi painaa, mutta synkkiä pilviä kertyi vähitellen Rooman yläpuolelle, joten tuli kiire eteenpäin. Ajomatkaa oli vielä edessä lähemmäs 200 km, Esperiaan, pienen pieneen vuorilla sijaitsevaan maaseutukylään. Edessä oli lopulta pikkuteitä, lukemattomia tienhaaroja, vasemalle, oikealle, ylöspäin,  tihkusateessa sumu- ja sadepilvien seassa. Rallentare-kylttejä putkahteli esiin toistuvasti (aja hitaasti). Esperia sijaitsee 370 m korkeudessa Monte Cecubo -vuoren rinteillä ja sateen vuoksi maisemista ei menomatkalla saanut mitään käsitystä. Asuntona tällä kertaa oli pienen kerrostalon 2. krs:n huoneisto, niukasti kalustettu, mutta muuten jälleen ok. Sadetta riittikin vielä koko maanantaiksi eikä edes kävelylenkistä tullut mitään. Vuokraisäntämme pistäytyi illalla visiitillä, sovimme seuraavalle  päivälle yhteisestä aamiaisesta  ja sen jälkeen hän esittelisi meille kylää.

Andrean talo

Esperia

Aamulla sadepilvet olivat kadonneet, ja kierroksesta tuli 3 tunnin mittainen. Andrea, kylän poliisi, oli ylpeä asuinpaikastaan; hän esitteli meille niin vuoren huipun linnan rauniot ja kirkon, vuoren rinteellä sijaitsevan keskiaikaisen kylän kapeine kujineen kuin myös kylän ulkopuolella sijaitsevan oliivipuutarhansa. Kuulimme paljon  historiaa ja mielenkiintoisia tarinoita seudusta, kylästä ja kyläläisten elämästä, näimme muutaman dinosauruksen jalanjäljen, ja ihailimme upeita maisemia - jälleen kerran. Tämäkin kylä nukkuu kohta Ruususen unta väestön ikääntyessä ja nuorten muuttaessa muualle työpaikkojen perässä, talot autioituvat ja rappetuvat, kadut hiljenevät...

Näkymä majapaikan ikkunasta

Andrea

Andrean oliivipuut

Mutta karnevaaliperinne on voimissaan, illalla osallistumme kyläläisten karnevaalijuhlaan, ohjelmassa on laulua, tanssia ja pientä purtavaa. Olemme kylän ainoat turistit ja koko kylä taitaa tietää, että olemme tulossa! Laskiaistiistaista alkaa katolisen kirkon piirissä pääsiäiseen kestävä paastoaika.