Ranskan maisemissa Troyesissa vierähti muutama yö, Seinen rannalla sijaitseva kaupunki oli viehättävä 1500-luvun vanhoine puuristikkorakennuksineen. Kallellaan olevia taloja oli vieri vieressä, toinen toistaan tukien. Ja suurin osa näytti olevan asuttuja, osa restauroituja, mutta tarjolla oli varmaankin vinoja lattioita, portaikkoja, aukeavatko ikkunat... Eikä kaupunkia ilman kirkkoja, tällä kertaa goottilaistyyliä, katedraali lasimosaiikki-ikkunoineen se hienoin.
Troyesista jatkoimme vielä maaseutukurvailuja, kävimme Saksan puolella Saarbruckenissä ja pyörähdimme Strasbourgissa nauttimassa Flammkuchenit vapun kunniaksi. Pizzatyyppinen ohut, avotulella paistettu pohja saa perusversiossaan seurakseen ranskankermaa, sipulia ja hieman sianlihakuutoita ja on tyypillinen Elsassin/Alsacen alueella - herkullista kylmän oluen kera!
Paikallinen nuoriso oli valloittanut keskustorin kaljapulloineen - heille kuitenkin ilmeisesti normiperjantai-ilta ilman vappuhulinaa - ja kävelykatujen reunamilla istuskeli lukuisia kerjäläisiä ja muita kodittomia kiertolaisia tavaranyssäköineen. Näistä pienistä epäkohdista huolimatta kaupunki on hieno, Ill-joki ympäröi vanhan keskustan, Petit France -alueen kapeat kujat houkuttelevat porukoita ja Notre-Damen katedraalin 142 metriin kohoavaa huippua katsellessa niskat nyrjähtävät sijoiltaan.
Mutta, kolea sää ja sateet kiersivät joka nurkalla, eikä niitä päästy pakoon missään! Ajelimme Frankfurtiin kaatosateessa ja poistuimme sieltä kaatosateessa. Väliin kyllä jäi muutama aurinkoinenkin päivä Schwanheimin kulmilla ja itse kaupungilla, mukavassa seurassa nautimme jälleen herkullista ruokaa...
Suunta siis kohti pohjoista, Lubeckiin, sunnuntain moottoritieliikenne oli hektistä, yksi kolari tukki tien joksikin aikaa, ja tietyöt hidastivat jonkin verran vauhtia. Kuorma-autot ja muut isot yhdistelmärekat olivat onneksi poissa teiltä. Hansakaupunki Lubeckin Holstentorista näimme vilauksen, Kaiserhof-hotellista löytyi edullisesti yösija ja sateensuojaa.
Ja matka jatkui Puttgardeniin, josta lautalla Femernin salmen yli Tanskan Rödbyhyn. Tällä välillä ei juuri turhia odotusaikoja ollut, Scandlines-yhtiön lautat kulkevat puolen tunnin välein ja ajoimmekin lippuluukun (46€) kautta suoraan laivaan, matka kesti 45 min. Tanska oli jälleen kerran niin tuulinen, puhumattakaan Juutinrauman sillalla (siltamaksu 25€) puhaltavista tuulista. Helsingborgin jälkeen jouduimme jälleen rankkasateeseen ja lopulta oli pysähdyttävä Ljungbyssä (niin, ne "tappajavadelmat" jätettiin markettiin) ja etsittävä yösija.
Ruotsin ns. läpiajoa on Juutinrauman sillalta Tukholmaan 639 km, takamusta puuduttavaa ajoa, piristystä suhmurakelin matkaan toivat Linköpingin lentokoneiden ja Huskvarnan trollipeikon lisäksi jonkun metsätaipaleen uusi tilataideteos hopeisine pallukoineen. Vättern ja Grännan Gyllene Uttern oli meille jälleen Ruotsin puolimatkan huili- ja kahvittelupaikka, josta jatkoimme sumuiseen Tukholmaan.
Ja kaikki hauskuus päättyy joskus, nyt ehkä vähän suunniteltua aikaisemmin, Keski-Euroopan koleat ja sateiset säät alkoivat vähitellen rasittamaan. Kevään etenemistä pääsi kuitenkin seuraamaan monelta nurkalta, ja nythän se jatkuu täällä kotinurkilla.
Ajopelin (Suzuki Vstrom DL1000) kanssa oli joitakin ongelmia; alkumatkasta hajosi lähes uusi akku, toisen sivulaukun kiinnikkeet rikkoontuivat Heikin kaataessa pyörän, takarenkaan nappuloiden juureen tuli halkeamia ja rengas uusittiin, ajovalot hävisivät ja korjattiin tilapäisellä virityksellä. Marokossa alkoi kytkin rämisemään kuin Ducatissa, oletettavasti kyseessä on kyseisen pyörän tyyppivika, josta Heikin selostus: Kytkinkellon pohjan vaimennusjouset kuluttavat alumiinisen pidikehahlonsa väljäksi ja resonoivat kovaäänisesti 2800 - 4000 kierroksilla. Myös lähtö on nykivää, jos päästää kytkimen liian suurilla kierroksilla. Ja lähes puolet matkasta oli siis tätä räminää...
Olimme reissussa 3 kk ja matkaa kertyi 12 532 km. Taakse jäi 10 maata, lukuisia kaupunkeja, pieniä ja isompia kyliä, maaseutua, merta, hiekkaa, vuoria, mäkiä, moottoriteitä, pikkuteitä, vettä, räntää. lunta, aurinkoa ja vähän hellettäkin. Oli hyviä hetkiä (joskus myös huonojakin) ja pääosin hienoja kokemuksia. Tapasimme tuttuja ja sukulaisia sekä muita mukavia ihmisiä, ja Heikki sai olla toivomuksensa mukaan matkoilla synttäripäivänään.
"Jos et tiedä mihin olet menossa, mikä tahansa tie vie sinut sinne"