sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Brothers in arms - Portugalin reissu

Teksti Heikki Mustonen
Kuvat Timo ja Heikki Mustonen

Kymmenkunta vuotta sitten ajelin veljeni Timon kanssa muutamana vuonna peräkkäin Tanskan Jyllandsringille katsomaan Scandinavian Open-kisoja. Reittiä ei paljon suunniteltu, ajettiin vain ajamisen riemusta. Yhtenä keväänä osasimme jopa suunnistaa Tukholmasta Tanskaan, Trondheimin kautta.

Tänä keväänä oli kummallakin aikaa tehdä uusi yhteinen reissu.


Maanantai 20.3.2017       
Porto – Santiago de Compostela

Heräsimme varhain, sillä lento Helsinki – Vantaalta Munchenin kautta Portoon lähti jo klo 6. Perille tulimme iltapäivällä yhden aikaan. Ajopuvut oli pakattu ruumaan meneviin kasseihin, mutta jätin kypäräni vanhasta tottumuksesta käsimatkatavaroihin.

Northroad-vuokraamon kaveri tunnistikin meidät Porton kentän tuloaulassa kypäräkassistani. Hän vei meidät keskustaan, vuokraamon konttoriin, jossa saimme valita pyöriksi aivan uudet BMW F700GS:t alunperin valitsemiemme Honda NC750X pyörien tilalle. Täytimme vuokrauspaperit ja annoimme tehdä 1200 € per pyörä vakuusvaraukset luottokorteiltamme. Pyörien vuokrasta olimme maksaneet 10% ennakkoon varausta tehdessämme, loput maksaisimme reissun lopussa. Vuokra oli 65 €/vrk/pyörä. Olisimme saaneet myös sivulaukut samaan hintaan, mutta kun sidoimme Ortliebin vedenpitävät kassit takapenkille takaboksin eteen, niin niitä ei tarvittu.



Maksullisia moottoriteitä varten saimme kuminauhalla ajopuvun hihaan laitettavat transponderit, joiden avulla meidän ajelut rekisteröitiin. Laskun tietulleista saisimme viivellä 2 kk päästä.

Vuokraamon vieressä oli ravintola, mutta jutellessa ja pyöriä pakatessa kello oli livahtanut jo kolmeen, joten päätimme lähteä kohti Pohjois-Espanjan Santiago de Compostelaan ilman lounasta.

Pienen pujottelun jälkeen pääsimme kaupungista ulos Via Atlantica -moottoritielle. Liikenne oli hiljaista ja matka eteni joutuisasti. Transpondereiden käyttö tietulleissa vähän arvelutti, mutta se olikin helppoa, vihreällä merkityistä ajoaukoista sai ajaa pysähtymättä alle 60 km/h.

Espanjan puolella transpondereista ei enää ollut apua, vaan kummankin oli kaivettava luottokortit esiin, sillä tietullien porteista pääsi läpi vain yksitellen. Jostain syystä Visa-kortit eivät kaikissa paikoissa kelvanneet vaan oli käytettävä Masteria.

Olimme Ullan kanssa ajaneet samaa tietä keväällä 2015. Loivasti mutkaisen moottoritien maisemat tulivat ajaessa monesti etukäteen mieleen.

Pientä tihkua oli ilmassa saapuessamme hämärtyvään Santiago de Compostelaan. Yliopiston campuksella on katolisen yhteisön ylläpitämä majoituspaikka ja 42 euron hintaan saimme siistin huoneen kahdella sängyllä ja kylpyhuoneella. Televisio puuttui ja somisteena oli krusifiksi seinällä.


Kilometrin päässä olevan kuuluisan katedraalin ovet olivat jo kiinni, joten en päässyt esittelemään veljelle kirkon sisustaa.

Historiallinen keskusta oli vielä klo 20:n aikaan hiljainen ja monet ravintolat olivat maanantaina kiinni. Googlen avulla löysimme pienen baarin, josta illalliseksi valikoitui paprikamaustettuja mustekalanpaloja, juustoa ja ranskanperunoita. Takaisin majoitukseen palatessamme oikaisimme lenkkeilijöiden suosiman kauniin puiston läpi ja hienosti valaistu katedraali erottui maisemasta.






Huoneessa oli odottamassa oven alta sujautettu lappu, jossa respan mukava nainen ehdotti pyörien siirtämista sateensuojaan, sillä yöllä alkaisi sataa.


Tiistai 21.3.2017
Santiago de Compostela – Braganca

Aamiainen italialaisten nunnavieraiden seurassa oli yksinkertainen, mutta riittävä.

Espanjan visiitti jäi lyhyeksi, suunnittelimme navigaattorin avulla reitin mutkateitä Portugalin Bragancaan.

Tie oli aamulla märkä, mutta aurinko pilkahteli aina välillä. Rio Ullan yli meni useampikin silta, mutta kuvauksellisin oli vanha edelleen käytössä oleva rautatiesilta.



Belesarin pikkukylä Los Pearesin patoaltaan reunalla oli reitiltä sivussa, mutta rinteiden vielä lehdettömiä viiniköynnöksiä kannatti käydä katsomassa.






Kivipenkoilla tuettuja porrasviljelmia riitti silmänkantamattomiin. Pengerryksien tekemisiin on täytynyt mennä ihmisvoimin satoja vuosia.





Iltapäivän siestan aikaan tulimme Laroucon pikkukylään, jonka O'Xoto- ravintolan Churrasco grilliliha-annos vei takuuvarmasti nälän. Lähtiessä Timolla jäi silmälasit takapussukan päälle kypärää laittessa. Huomasimme asian vasta 120 km päässä, takaisin ei jaksettu enää lähteä. Madridissa asuvan Pentti-serkun espanjankielisellä puhelintiedustelullakaan laseja ei enää löytynyt.


Ajopäivän reitinvalinta sattui nappiin, kurveja oli kurvin perään tuhansittain. Lopulta 300 km väännettyämme saavuimme rajan yli Bragancaan, Portugalin Kainuuseen, Montesinho-luonnonpuiston reunalle. Aluetta kutsutaan Tierra Frio:ksi (Kylmä Maa), ja siellä on mm. karhuja ja susia.



Kävelymatkaa vanhaan kaupunkiin oli melkein 5 km, mutta taaperrus kannatti. Kukkulan huippua kiertää jykevät muurit ja 1200-luvulta oleva linna on ainakin päältäpäin hienosti entisöity. Tarinan mukaan Bragancan muinainen herttua telkesi Leonor kuningattaren vuosikausiksi linnan torniin, ettei kukaan muu saisi nähdä vaimon kauneutta. Valoja tornin ikkunoista emme nähneet, Leonor taisi olla jo nukkumassa.






Keskiviikko 22.3.2017
Braganca – Covilha

Muutaman kymmenen kilometrin päässä aamun startista alkoi ensimmäinen sade. Välillä vilahti hieman aurinkoa ja sitten satoi koko loppupäivän ilman viiletessä aamun +8 asteesta +2 asteeseen, jolloin satoi jo lunta.

Märkä tienpinta rajoitti mutkakurvailua, mutta varsinkin Douro International -luonnonpuistossa aivan Espanjan rajan tuntumassa oli nautittava ajaa peräkkäin samanlaisina toistuvia kurviyhdistelmiä.



Ajaessa tuli edellisestä kurviyhdistelmästä seuraavaan tullessa kerta kerran jälkeen ”deja vu” -tunne ja koko homma oli niin hauskaa, että kypärän sisällä piti nauraa ääneen.

Pysähdyimme lumisateessa tauolle Guardaan. Päätin valita lounaaksi turskaa, tällä kertaa se oli tuoreena paistettua ja oikein maukasta. Portugalin kansalliskala on kuivattu turska, ja reseptejä sille löytyy vuoden jokaiselle päivälle.

Oli niin kylmä, että loput 50 km tulimme moottoritietä Covilhaan.

Olimme varanneet hotellihuoneen aivan historiallisen keskustan vierestä. Emme löytäneet paikkaa osoitteella eikä gps-koordinaateilla. Ajoimme kapeita liukkaita mukulakivikujia edes takaisin, kunnes harhailumme nähnyt paikallinen baarinpitäjä kävi kävellen opastamassa meidät perille. Booking.com oli kuitenkin jotenkin sössinyt varauksemme, olivat yrittäneet jopa soittaa siitä, mutta meiltä jäi ajaessa Englannista tullut puhelu huomiotta.

Olimme litimärkiä ja varattua yöpaikkaa ei ollut. Täyteen buukatun hotellin isäntä järjesti kuitenkin huoneen Mikotania-hotellista muutaman kilometrin päästä samaan 40 euron hintaan.

Keskusta on jyrkärinteisen kukkulan päällä, jonne nousimme näköalahissillä. Viereisellä rinteellä sijaitsevaan kunnalliseen uimahalliin vei hienosti valaistu silta. Joka puolella näkyi hylättyja taloja ja tehtaita, teollisuus oli kadonnut tästäkin kaupungista.




Torstai 23.3.2017
Covilha - Evora

Alkumatkasta pääsimme vuoristoon. Vuorettoman maan asukkaana sitä pysähtyi heti kuvaamaan reissun ensimmäistä valkohuippuista vuorta. Sitten kun vuoria näkyi enemmän, into laantui.



Maisema muuttui tasaisemmaksi. Ihmisiä näkyi kevätpuuhissaan. Oliivipuita leikattiin, ovenpieliä maalattiin ja liikenneympyrän istutuksia kohennettiin. Hedelmäpuut kukkivat ja appelsiinit roikkuivat kypsinä puissa.



Mukavia kyliä postikorttimaisemassa: Nisa, Frontera, Sousel. Maaseudulla oli matalia kukkuloita, joissa korkkipuumetsiä ja olivipuulehtoja.



Päiväreittimme lopuksi tie nousi ylös mäelle Evoran suosittuun matkailukaupunkiin: UNESCO:n suojelema muurien ympäröimä keskusta, mahtava akvadukti, Diana temppelin rauniot roomalaisajalta, Se-katedraali ja Pyhä Fransiskuksen kirkon luukappeli, jossa 5000 ihmisen luut koristeellisissa asetelmissa. Oven päällä teksti: ”Me täällä olevat luut odotamme sinun luitasi”.












Illan päätteksi oli vielä yksi tämän reissun traditio. Tyrvääläisen motoristin opettamana olin ottanut elinkaarensa lopussa olevia alusvaatteita ja sukkia reissupäivien mukaisen määrän mukaan. Iltaisin päivän asusteet sai heittää roskiin ja minulle niin tuttua reissupyykkäystä ei tarvittu.


Perjantai 24.3.2017
Evora – Tavira

Ketjurasvausten jälkeen lähdimme aluksi moottoritielle. Kahvipaussilla Bejassa laitoin navigaattoriin kaikki mahdolliset estot päälle ja mutkaista tietä -asetuksen, mutta emme päässeet kunnon kurveihin ennenkuin 70 km ennen Taviraa.





Algarveen on odotettavissa vauvabuumi, sillä haikarat hautoivat ainakin 10 peräkkäisen sähköpylvään päässä. Pikkukylän asukkaat olivat keksineet tehdä valmiit risupesät pylväisiin ja kaikki pesät olivat asuttuina. Jotkut pikkulinnut olivat tehneet pesänsä isojen pesien reunoihin, eikä tämä näyttänyt haittaavan kumpaakaan osapuolta.


Tavira, Algarven kaunein kaupunki, on englantilaisten turistien suosima, mutta tähän aikaan vuodesta missään ei ollut tungosta.

Sade yllätti meidät kaupunkikävelylle lähdettäessä ja jouduimme ostamaan muutaman euron sateenvarjot. Gilao-joen yli menevän sillan alla kalaparvi odotti suu vedenpinnassa virran mukana tulevaa syötävää. Vieressä linnut kyttäsivät kaloista saalista.








Rinteessä oleva linnoitus ehti mennä kiinni nenämme edessä ja menimme kahville viereiseen hienoon ravintolaan. Joimme espressot valkoisella pöytäliinalla katetussa pöydässä, jazzin soidessa ja lasku oli yhteensä 2,50 euroa.

Recidencial Mares -hotellissa on myös sauna, mutta tällä kertaa se jäi testaamatta.


Lauantai 25.3.2015
Tavira – Lissabon

Ajaminen pikkukaupunkien välillä oli hidasta, liikaa autoja, liikennevaloja ja -ympyröitä. Suomalaisten suosiman Portimaon jälkeen liikenne kuitenkin väheni ajaessamme kohti Sagresin niemeä.

Niemen kärjessä on linnoitus, josta Henrik Purjehtija lähetti 1400-luvulla löytöretkeilijöitä Afrikan ja Intian rannikoille. Siihen aikaan Sagresia pidettiin Euroopan loppupisteenä, maailmanlopun paikkana.




Viereinen majakkaniemi Capo de Sao Vincente on nykyisen Euroopan lounaisin paikka. Se on portugalilaisille pyhä. Sinne ajautui tärkeän suojelupyhimyksen Pyhä Vicentiuksen ruumis vuonna 304.



Sagresista Sinesin lähelle kulkeva Vicentina-tie (Rota Vicentina) kulkee kauniin luonnonsuojelualueen reunassa ja on hyvin mutkainen. Mukava oli ajaa, varsinkin kun ensimmäisen kerran tällä reissulla lämpötila ylitti +15 astetta.

Siirryimme Sinesin, Vasco da Gaman syntymäkaupungin, jälkeen moottoritielle. Halusimme tulla Lissaboniin ennen pimeää. Näkymä kaupunkiin Huhtikuun 25 -siltaa (Ponte 25 Abril) pitkin tullessa on mielestäni yksi maailman kauneimmista.


Sunnuntai 26.3.2017
Lissabon

Jo lauantai-iltana olimme käyneet keskustassa ja katselleet iltavalaistusta Praca do Comercio torilla. Sunnuntaina satoi ja oli hyvä, ettei tänään tarvinnut ajaa minnekään.

Ostimme päivälipun julkiseen liikenteeseen ja ajelimme metrolla ja ratikalla, mutta kaduille ei oikein ollut asiaa rankkasateen vuoksi. Myös Tuk Tuk -kyyti tuli tutuksi. 








 

Sao Jorgen linnoituksen liepeillä sateenvarjoni hajosi lopullisesti ja siirryimme sateensuojaan ravintolaan syömään sardiineja.



Iltapalalla kävimme musiikkikuppila Cafe Tatissa Bairro Alton kaupunginosassa, mutta sunnuntai-iltana siellä ei ollut elävää musiikkia.


Maanantai 27.3.2017
Lissabon - Coimbra

Aamulla oli kadut märkiä ja moottoritie välillä tukossa ajaessamme Capo da Roca -niemen majakalle. Se on mannereuroopan läntisin paikka ja turistiretkien kohde. Parkkipaikalla olikin puolenkymmentä bussia ja japanilaiset turistit kuvasivat ahkerasti. Timokin sai hommia, kun japanilaisrouvia piti kuvata edestä ja takaa.



Jatkoimme moottoritietä pohjoiseen ja säilyimme kuivina Entroncamenton kahvitauolle saakka. Loppumatkalla Sertan kautta Coimbraan tuli sadetta ja rakeita sitten riittävästi. Ihan pienille teille mäntymetsäisten kukkuloiden väliin ei sateessa viitsitty mennä.


Coimbra on Portugalin Turku, entinen pääkaupunki joen rannalla, jossa on vanha yliopisto. Kaupungin keskusta on korkean kukkulan päällä 1290 rakennetun yliopiston ympärillä. Joen rannan ja yliopiston välillä on viehättäviä kapeita katuja ja kujia täynnä pikkuliikkeitä.







Majoitumme pikkuhotellin vinttikerroksen hienoon huoneeseen 50 eurolla. Talon edessä kukkivat kirsikkapuut.


Kävelyretki kaupungissa kävi kuntoilusta, portaita piti mennä jatkuvasti ylös ja alas. Paikallisten kantapaikassa National Restaurantissa oli sukulaisten ympäröimän vanhan rouvan juhlapäivä ja meidän eteen kannettiin iltapalaksi 300 g kerrospihvit.




Tiistai 28.3.2017
Coimbra – Porto

Lähdettyämme ajoimme ensimmäisen tunnin pitkin mutkaisia joenvarsia. Aurinko paistoi ja usvaan nousi joesta kauniissa metsämaisemassa.

Tiet muuttuivat suoremmiksi ja asutusta oli enemmän kun lähestyimme keskipäivällä Aveiroa, Portugalin Venetsiaa.

Kaupunkia halkovat kanavat ja turisteille on tarjolla retkiä tasapohjaisilla koristeellisesti maalatuilla veneillä. Kävin Ullan kanssa täällä veneretkellä jo 2015, mutta mukava oli tehdä retki uudestaan. Ilma oli lämmennyt +18 asteeseen ja aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta.







Loppurutistuksen Portoon ajoimme moottoritietä. Tankkasimme pyörät ennen luovutusta ja papereihin kirjattiin reissumatkamme kilometrit 2300 km. 1200 euron vakuusvaraukset purettiin ja maksoimme loput pyörävuokrista. Nyt kelpasi meille vuokraamon viereinen ravintola ja saimme 5 eurolla maukkaan perinneruuan, lihapapukastiketta ja riisiä.

Porton nähtävyyksiin ehdimme tutustua hieman. Ponte Luis -sillalla piti tietysti käydä ja ihmettelemässä Ribeira-kadun hälinää. Paljon jäi näkemättä, Porto on kaupunki, jonne pitäisi tulla vähintään viikoksi.












Keskiviikko 29.3.2017

Kotimatkalennolla Munchenin välilaskulla kävin elektroniikkaliikkeessä ja jätin kypäräkassini jalkoihini maksaessa ostostani. Myöhemmin huomasin kypärän sisällä olleen tablettitietokoneen hävinneen.


Loppujorinat

Reissumme kesti yhdeksän yötä, joista kaksi olimme Lissabonissa. Päivämatkat vaihtelivat 200 – 400 km. Iltaisin ehdimme hieman tutustua yöpymispaikkakuntiin. Lissabonin sade sotki nähtävyyksien ihmettelyn ja Portossa olisi voinut viipyä kauemminkin.

Lämpötila vaihteli +2 ja +18 välillä, vettä satoi kolmena päivänä.

Tiet ovat hyväpintaisia ja mutkaisia teitä riittää.

BMW F700GS -pyörä oli erinomainen tällaiselle retkelle. 75 hv teho on riittävä rauhalliseen ajeluun ja muutenkin pyörä on helppo ajettava pienillä mutkateillä.
Pyörä on myös vähäruokainen. Keskikulutus koko reissulla oli vain 4,3 litraa/100km.

Portugalissa on edullista. Kahden hengen hotellihuoneen hinta aamiaisella vaihteli 37 - 50 euron välillä, paitsi Lissabonissa 65e/ ja Portossa 102e/yö.

Kahden hengen lounas maaseuturavintolassa maksoi tyypillisesti 25 euroa ja illallinen kaupungissa kympin enemmän.

95 oktaanin bensa oli Suomen hinnoissa.


NORTHROAD-vuokraamoa suosittelemme lämpimästi!

www.northroad.pt