Teksti Heikki Mustonen
Kuvat Timo ja Heikki Mustonen
Kymmenkunta
vuotta sitten ajelin veljeni Timon kanssa muutamana vuonna peräkkäin
Tanskan Jyllandsringille katsomaan Scandinavian Open-kisoja. Reittiä
ei paljon suunniteltu, ajettiin vain ajamisen riemusta. Yhtenä
keväänä osasimme jopa suunnistaa Tukholmasta Tanskaan, Trondheimin
kautta.
Tänä
keväänä oli kummallakin aikaa tehdä uusi yhteinen reissu.
Maanantai
20.3.2017
Porto – Santiago de Compostela
Porto – Santiago de Compostela
Heräsimme
varhain, sillä lento Helsinki – Vantaalta Munchenin kautta Portoon
lähti jo klo 6. Perille tulimme iltapäivällä yhden aikaan.
Ajopuvut oli pakattu ruumaan meneviin kasseihin, mutta jätin
kypäräni vanhasta tottumuksesta käsimatkatavaroihin.
Northroad-vuokraamon
kaveri tunnistikin meidät Porton kentän tuloaulassa
kypäräkassistani. Hän vei meidät keskustaan, vuokraamon
konttoriin, jossa saimme valita pyöriksi aivan uudet BMW F700GS:t
alunperin valitsemiemme Honda NC750X pyörien tilalle. Täytimme
vuokrauspaperit ja annoimme tehdä 1200 € per pyörä
vakuusvaraukset luottokorteiltamme. Pyörien vuokrasta olimme
maksaneet 10% ennakkoon varausta tehdessämme, loput maksaisimme
reissun lopussa. Vuokra oli 65 €/vrk/pyörä. Olisimme saaneet myös
sivulaukut samaan hintaan, mutta kun sidoimme Ortliebin vedenpitävät
kassit takapenkille takaboksin eteen, niin niitä ei tarvittu.
Maksullisia
moottoriteitä varten saimme kuminauhalla ajopuvun hihaan laitettavat
transponderit, joiden avulla meidän ajelut rekisteröitiin. Laskun
tietulleista saisimme viivellä 2 kk päästä.
Vuokraamon
vieressä oli ravintola, mutta jutellessa ja pyöriä pakatessa kello
oli livahtanut jo kolmeen, joten päätimme lähteä kohti
Pohjois-Espanjan Santiago de Compostelaan ilman lounasta.
Pienen
pujottelun jälkeen pääsimme kaupungista ulos Via Atlantica
-moottoritielle. Liikenne oli hiljaista ja matka eteni joutuisasti.
Transpondereiden käyttö tietulleissa vähän arvelutti, mutta se
olikin helppoa, vihreällä merkityistä ajoaukoista sai ajaa
pysähtymättä alle 60 km/h.
Espanjan
puolella transpondereista ei enää ollut apua, vaan kummankin oli
kaivettava luottokortit esiin, sillä tietullien porteista pääsi
läpi vain yksitellen. Jostain syystä Visa-kortit eivät kaikissa
paikoissa kelvanneet vaan oli käytettävä Masteria.
Olimme
Ullan kanssa ajaneet samaa tietä keväällä 2015. Loivasti
mutkaisen moottoritien maisemat tulivat ajaessa monesti etukäteen
mieleen.
Pientä
tihkua oli ilmassa saapuessamme hämärtyvään Santiago de
Compostelaan. Yliopiston campuksella on katolisen yhteisön
ylläpitämä majoituspaikka ja 42 euron hintaan saimme siistin
huoneen kahdella sängyllä ja kylpyhuoneella. Televisio puuttui ja
somisteena oli krusifiksi seinällä.
Kilometrin
päässä olevan kuuluisan katedraalin ovet olivat jo kiinni, joten
en päässyt esittelemään veljelle kirkon sisustaa.
Historiallinen
keskusta oli vielä klo 20:n aikaan hiljainen ja monet ravintolat
olivat maanantaina kiinni. Googlen avulla löysimme pienen baarin,
josta illalliseksi valikoitui paprikamaustettuja mustekalanpaloja,
juustoa ja ranskanperunoita. Takaisin majoitukseen palatessamme
oikaisimme lenkkeilijöiden suosiman kauniin puiston läpi ja
hienosti valaistu katedraali erottui maisemasta.
Huoneessa
oli odottamassa oven alta sujautettu lappu, jossa respan mukava
nainen ehdotti pyörien siirtämista sateensuojaan, sillä yöllä
alkaisi sataa.
Tiistai
21.3.2017
Santiago de Compostela – Braganca
Santiago de Compostela – Braganca
Aamiainen
italialaisten nunnavieraiden seurassa oli yksinkertainen, mutta
riittävä.
Espanjan
visiitti jäi lyhyeksi, suunnittelimme navigaattorin avulla reitin
mutkateitä Portugalin Bragancaan.
Tie
oli aamulla märkä, mutta aurinko pilkahteli aina välillä. Rio
Ullan yli meni useampikin silta, mutta kuvauksellisin oli vanha
edelleen käytössä oleva rautatiesilta.
Belesarin
pikkukylä Los Pearesin patoaltaan reunalla oli reitiltä sivussa,
mutta rinteiden vielä lehdettömiä viiniköynnöksiä kannatti
käydä katsomassa.
Kivipenkoilla
tuettuja porrasviljelmia riitti silmänkantamattomiin. Pengerryksien
tekemisiin on täytynyt mennä ihmisvoimin satoja vuosia.
Iltapäivän
siestan aikaan tulimme Laroucon pikkukylään, jonka O'Xoto-
ravintolan Churrasco grilliliha-annos vei takuuvarmasti nälän.
Lähtiessä Timolla jäi silmälasit takapussukan päälle kypärää
laittessa. Huomasimme asian vasta 120 km päässä, takaisin ei
jaksettu enää lähteä. Madridissa asuvan Pentti-serkun
espanjankielisellä puhelintiedustelullakaan laseja ei enää
löytynyt.
Ajopäivän
reitinvalinta sattui nappiin, kurveja oli kurvin perään
tuhansittain. Lopulta 300 km väännettyämme saavuimme rajan yli
Bragancaan, Portugalin Kainuuseen, Montesinho-luonnonpuiston
reunalle. Aluetta kutsutaan Tierra Frio:ksi (Kylmä Maa), ja siellä
on mm. karhuja ja susia.
Kävelymatkaa
vanhaan kaupunkiin oli melkein 5 km, mutta taaperrus kannatti.
Kukkulan huippua kiertää jykevät muurit ja 1200-luvulta oleva
linna on ainakin päältäpäin hienosti entisöity. Tarinan mukaan
Bragancan muinainen herttua telkesi Leonor kuningattaren
vuosikausiksi linnan torniin, ettei kukaan muu saisi nähdä vaimon
kauneutta. Valoja tornin ikkunoista emme nähneet, Leonor taisi olla
jo nukkumassa.
Keskiviikko
22.3.2017
Braganca – Covilha
Braganca – Covilha
Muutaman
kymmenen kilometrin päässä aamun startista alkoi ensimmäinen
sade. Välillä vilahti hieman aurinkoa ja sitten satoi koko
loppupäivän ilman viiletessä aamun +8 asteesta +2 asteeseen,
jolloin satoi jo lunta.
Märkä
tienpinta rajoitti mutkakurvailua, mutta varsinkin Douro
International -luonnonpuistossa aivan Espanjan rajan tuntumassa oli
nautittava ajaa peräkkäin samanlaisina toistuvia kurviyhdistelmiä.
Ajaessa
tuli edellisestä kurviyhdistelmästä seuraavaan tullessa kerta
kerran jälkeen ”deja vu” -tunne ja koko homma oli niin hauskaa,
että kypärän sisällä piti nauraa ääneen.
Pysähdyimme
lumisateessa tauolle Guardaan. Päätin valita lounaaksi turskaa,
tällä kertaa se oli tuoreena paistettua ja oikein maukasta.
Portugalin kansalliskala on kuivattu turska, ja reseptejä sille
löytyy vuoden jokaiselle päivälle.
Oli
niin kylmä, että loput 50 km tulimme moottoritietä Covilhaan.
Olimme
varanneet hotellihuoneen aivan historiallisen keskustan vierestä.
Emme löytäneet paikkaa osoitteella eikä gps-koordinaateilla.
Ajoimme kapeita liukkaita mukulakivikujia edes takaisin, kunnes
harhailumme nähnyt paikallinen baarinpitäjä kävi kävellen
opastamassa meidät perille. Booking.com oli kuitenkin jotenkin
sössinyt varauksemme, olivat yrittäneet jopa soittaa siitä, mutta
meiltä jäi ajaessa Englannista tullut puhelu huomiotta.
Olimme
litimärkiä ja varattua yöpaikkaa ei ollut. Täyteen buukatun
hotellin isäntä järjesti kuitenkin huoneen Mikotania-hotellista
muutaman kilometrin päästä samaan 40 euron hintaan.
Keskusta
on jyrkärinteisen kukkulan päällä, jonne nousimme
näköalahissillä. Viereisellä rinteellä sijaitsevaan kunnalliseen
uimahalliin vei hienosti valaistu silta. Joka puolella näkyi
hylättyja taloja ja tehtaita, teollisuus oli kadonnut tästäkin
kaupungista.
Torstai 23.3.2017
Covilha - Evora
Covilha - Evora
Alkumatkasta
pääsimme vuoristoon. Vuorettoman maan asukkaana sitä pysähtyi
heti kuvaamaan reissun ensimmäistä valkohuippuista vuorta. Sitten
kun vuoria näkyi enemmän, into laantui.
Maisema
muuttui tasaisemmaksi. Ihmisiä näkyi kevätpuuhissaan. Oliivipuita
leikattiin, ovenpieliä maalattiin ja liikenneympyrän istutuksia
kohennettiin. Hedelmäpuut kukkivat ja appelsiinit roikkuivat kypsinä
puissa.
Mukavia
kyliä postikorttimaisemassa: Nisa, Frontera, Sousel. Maaseudulla oli
matalia kukkuloita, joissa korkkipuumetsiä ja olivipuulehtoja.
Päiväreittimme
lopuksi tie nousi ylös mäelle Evoran suosittuun matkailukaupunkiin:
UNESCO:n suojelema muurien ympäröimä keskusta, mahtava akvadukti,
Diana temppelin rauniot roomalaisajalta, Se-katedraali ja Pyhä
Fransiskuksen kirkon luukappeli, jossa 5000 ihmisen luut
koristeellisissa asetelmissa. Oven päällä teksti: ”Me täällä
olevat luut odotamme sinun luitasi”.
Illan
päätteksi oli vielä yksi tämän reissun traditio. Tyrvääläisen
motoristin opettamana olin ottanut elinkaarensa lopussa olevia
alusvaatteita ja sukkia reissupäivien mukaisen määrän mukaan.
Iltaisin päivän asusteet sai heittää roskiin ja minulle niin
tuttua reissupyykkäystä ei tarvittu.
Perjantai 24.3.2017
Evora – Tavira
Evora – Tavira
Ketjurasvausten
jälkeen lähdimme aluksi moottoritielle. Kahvipaussilla Bejassa
laitoin navigaattoriin kaikki mahdolliset estot päälle ja mutkaista
tietä -asetuksen, mutta emme päässeet kunnon kurveihin ennenkuin
70 km ennen Taviraa.
Algarveen
on odotettavissa vauvabuumi, sillä haikarat hautoivat ainakin 10
peräkkäisen sähköpylvään päässä. Pikkukylän asukkaat olivat
keksineet tehdä valmiit risupesät pylväisiin ja kaikki pesät
olivat asuttuina. Jotkut pikkulinnut olivat tehneet pesänsä isojen
pesien reunoihin, eikä tämä näyttänyt haittaavan kumpaakaan
osapuolta.
Tavira,
Algarven kaunein kaupunki, on englantilaisten turistien suosima,
mutta tähän aikaan vuodesta missään ei ollut tungosta.
Sade
yllätti meidät kaupunkikävelylle lähdettäessä ja jouduimme
ostamaan muutaman euron sateenvarjot. Gilao-joen yli menevän sillan
alla kalaparvi odotti suu vedenpinnassa virran mukana tulevaa
syötävää. Vieressä linnut kyttäsivät kaloista
saalista.
Rinteessä
oleva linnoitus ehti mennä kiinni nenämme edessä ja menimme
kahville viereiseen hienoon ravintolaan. Joimme espressot valkoisella pöytäliinalla katetussa pöydässä, jazzin soidessa ja
lasku oli yhteensä 2,50 euroa.
Recidencial
Mares -hotellissa on myös sauna, mutta tällä kertaa se jäi
testaamatta.
Lauantai 25.3.2015
Tavira – Lissabon
Tavira – Lissabon
Ajaminen
pikkukaupunkien välillä oli hidasta, liikaa autoja, liikennevaloja
ja -ympyröitä. Suomalaisten suosiman Portimaon jälkeen liikenne
kuitenkin väheni ajaessamme kohti Sagresin niemeä.
Niemen
kärjessä on linnoitus, josta Henrik Purjehtija lähetti
1400-luvulla löytöretkeilijöitä Afrikan ja Intian rannikoille.
Siihen aikaan Sagresia pidettiin Euroopan loppupisteenä,
maailmanlopun paikkana.
Viereinen
majakkaniemi Capo de Sao Vincente on nykyisen Euroopan lounaisin
paikka. Se on portugalilaisille pyhä. Sinne ajautui tärkeän
suojelupyhimyksen Pyhä Vicentiuksen ruumis vuonna 304.
Sagresista
Sinesin lähelle kulkeva Vicentina-tie (Rota Vicentina) kulkee
kauniin luonnonsuojelualueen reunassa ja on hyvin mutkainen. Mukava
oli ajaa, varsinkin kun ensimmäisen kerran tällä reissulla
lämpötila ylitti +15 astetta.
Siirryimme
Sinesin, Vasco da Gaman syntymäkaupungin, jälkeen moottoritielle.
Halusimme tulla Lissaboniin ennen pimeää. Näkymä kaupunkiin
Huhtikuun 25 -siltaa (Ponte 25 Abril) pitkin tullessa on mielestäni
yksi maailman kauneimmista.
Sunnuntai 26.3.2017
Lissabon
Jo lauantai-iltana olimme käyneet keskustassa ja katselleet iltavalaistusta Praca do Comercio torilla. Sunnuntaina satoi ja oli hyvä, ettei tänään tarvinnut ajaa minnekään.
Ostimme
päivälipun julkiseen liikenteeseen ja ajelimme metrolla ja
ratikalla, mutta kaduille ei oikein ollut asiaa rankkasateen vuoksi.
Myös Tuk Tuk -kyyti tuli tutuksi.
Sao
Jorgen linnoituksen liepeillä sateenvarjoni hajosi lopullisesti ja
siirryimme sateensuojaan ravintolaan syömään sardiineja.
Iltapalalla
kävimme musiikkikuppila Cafe Tatissa Bairro Alton kaupunginosassa,
mutta sunnuntai-iltana siellä ei ollut elävää musiikkia.
Maanantai
27.3.2017
Lissabon - Coimbra
Lissabon - Coimbra
Aamulla
oli kadut märkiä ja moottoritie välillä tukossa ajaessamme Capo
da Roca -niemen majakalle. Se on mannereuroopan läntisin paikka ja
turistiretkien kohde. Parkkipaikalla olikin puolenkymmentä bussia ja
japanilaiset turistit kuvasivat ahkerasti. Timokin sai hommia, kun
japanilaisrouvia piti kuvata edestä ja takaa.
Jatkoimme
moottoritietä pohjoiseen ja säilyimme kuivina Entroncamenton
kahvitauolle saakka. Loppumatkalla Sertan kautta Coimbraan tuli
sadetta ja rakeita sitten riittävästi. Ihan pienille teille
mäntymetsäisten kukkuloiden väliin ei sateessa viitsitty mennä.
Coimbra
on Portugalin Turku, entinen pääkaupunki joen rannalla, jossa on
vanha yliopisto. Kaupungin keskusta on korkean kukkulan päällä 1290 rakennetun yliopiston ympärillä. Joen rannan ja yliopiston välillä
on viehättäviä kapeita katuja ja kujia täynnä pikkuliikkeitä.
Majoitumme
pikkuhotellin vinttikerroksen hienoon huoneeseen 50 eurolla. Talon
edessä kukkivat kirsikkapuut.
Kävelyretki
kaupungissa kävi kuntoilusta, portaita piti mennä jatkuvasti ylös
ja alas. Paikallisten kantapaikassa National Restaurantissa oli
sukulaisten ympäröimän vanhan rouvan juhlapäivä ja meidän eteen
kannettiin iltapalaksi 300 g kerrospihvit.
Tiistai
28.3.2017
Coimbra – Porto
Coimbra – Porto
Lähdettyämme
ajoimme ensimmäisen tunnin pitkin mutkaisia joenvarsia. Aurinko
paistoi ja usvaan nousi joesta kauniissa metsämaisemassa.
Tiet
muuttuivat suoremmiksi ja asutusta oli enemmän kun lähestyimme
keskipäivällä Aveiroa, Portugalin Venetsiaa.
Kaupunkia
halkovat kanavat ja turisteille on tarjolla retkiä tasapohjaisilla
koristeellisesti maalatuilla veneillä. Kävin Ullan kanssa täällä
veneretkellä jo 2015, mutta mukava oli tehdä retki uudestaan. Ilma
oli lämmennyt +18 asteeseen ja aurinko porotti lähes pilvettömältä
taivaalta.
Loppurutistuksen
Portoon ajoimme moottoritietä. Tankkasimme pyörät ennen luovutusta
ja papereihin kirjattiin reissumatkamme kilometrit 2300 km. 1200 euron vakuusvaraukset purettiin ja maksoimme loput pyörävuokrista. Nyt
kelpasi meille vuokraamon viereinen ravintola ja saimme 5 eurolla
maukkaan perinneruuan, lihapapukastiketta ja riisiä.
Porton
nähtävyyksiin ehdimme tutustua hieman. Ponte Luis -sillalla piti
tietysti käydä ja ihmettelemässä Ribeira-kadun hälinää. Paljon
jäi näkemättä, Porto on kaupunki, jonne pitäisi tulla vähintään
viikoksi.
Keskiviikko
29.3.2017
Kotimatkalennolla
Munchenin välilaskulla kävin elektroniikkaliikkeessä ja jätin
kypäräkassini jalkoihini maksaessa ostostani. Myöhemmin huomasin
kypärän sisällä olleen tablettitietokoneen hävinneen.
Loppujorinat
Reissumme
kesti yhdeksän yötä, joista kaksi olimme Lissabonissa. Päivämatkat
vaihtelivat 200 – 400 km. Iltaisin ehdimme hieman tutustua
yöpymispaikkakuntiin. Lissabonin sade sotki nähtävyyksien
ihmettelyn ja Portossa olisi voinut viipyä kauemminkin.
Lämpötila
vaihteli +2 ja +18 välillä, vettä satoi kolmena päivänä.
Tiet
ovat hyväpintaisia ja mutkaisia teitä riittää.
BMW
F700GS -pyörä oli erinomainen tällaiselle retkelle. 75 hv teho on
riittävä rauhalliseen ajeluun ja muutenkin pyörä on helppo
ajettava pienillä mutkateillä.
Pyörä on myös vähäruokainen. Keskikulutus koko reissulla oli vain 4,3 litraa/100km.
Portugalissa
on edullista. Kahden hengen hotellihuoneen hinta aamiaisella vaihteli
37 - 50 euron välillä, paitsi Lissabonissa 65e/ ja Portossa 102e/yö.
Kahden
hengen lounas maaseuturavintolassa maksoi tyypillisesti 25 euroa ja
illallinen kaupungissa kympin enemmän.
95
oktaanin bensa oli Suomen hinnoissa.
NORTHROAD-vuokraamoa
suosittelemme lämpimästi!