Elävät tapaavat kuolleet Palermossa

Siirryimme hieman eteenpäin, noin 100 km, Avolaan. Ohitimme Syrakusan, kreikkalaisten perustaman kaupungin ja sen antiikin ja historialliset kohteet. Olimme edelleen Joonianmeren rannalla.

Harrastimme vaihteeksi lenkkeilyä pienemmissä ympyröissä, Avolan historiallinen keskusta oli kuusikulmion muotoinen,oli kirkkoja, kahviloita ja putiikkeja. Ukot pitivät torin nurkalla kokoustaan, naapurikahvilassa pelattiin korttia ja tupakkakioskin näytöllä pyöri Eurojackpotin lottonumerot. Satoi, ei satanut, satoi, satoi...Torstaina meillä oli edessä ajomatka Palermoon, reilut 400 km.

Yöllä myrsky kolisutteli ikkunaluukkuja, aamulla kello kuuden jälkeen ensimmäinen tunne oli, että ei viitsisi tänään edes niitä luukkuja raottaa, sillä parvekkeella lotisi... Satoi kaatamalla! Kävimme aamiaisella ja sen jälkeen tutkimme sadetutkat, eipä ollut juuri mitään parempaa odotettavissa – seuraavina lähipäivinä. Arvoimme reittiä, ajetaanko Palermoon sisämaan vai rannikon kautta. Sadepilvet liikkuvat ehkä nopeasti rannikolta sisämaahan ja jäävät vuorten ylle roikkumaan?

Lähdimme rannikolle, ja monta historiallista paikkaa ohitettin sateisen visiirin takaa, Noto, Modica, Ragusa... Alun moottoritien jälkeen pintatie muuttui reikäiseksi ja osittain paikatuksi tieksi. Satoi enemmän tai vähemmän, matkanteko oli aika hidasta. Maisemaltaan reitti oli kaunista, välillä Välimeren aallot löivät hiekan myllertämää vettä rantakiviin, Gelan seutu oli kilometritolkulla pelkkää valkoista muovia ja muoviharsoa (kasvihuoneita), väliin tosin jäi myös appelsiini-, mandariini- ja oliivipuulehtoja. Kirsikkapuut kukkivat. Autoilijat roiskivat lisää vettä päälle.

Agrigentosta käännyimme sisämaahan, reitti vei meidät rannikolta toiselle. Ajoimme vuorten välissä kulkevaa hyväkuntoista tietä pitkin, sade lakkasi ja aurinko pilkahteli välillä pilvien takaa. Parin päivän sateet olivat olleet rajuja, sillä muutamassa kohdassa maamassat ja muta olivat vyöryneet tielle, ja ajokaista oli tukossa.

Sään vähitellen kirkastuessa ajattelimme tehdä pienen sivuluupin vuorten rinteille, Corleono (esiintyy Kummisetä-elokuvissa mafiaperheen nimenä ja alkuperäkaupunkina), on oikeasti muutaman mafioson kotikaupunki, ja saattaisi olla mielenkiintoinen paikka katsottavaksi. Mutkaista tietä ylös, ylös vuorille, sadepilvien keskelle, alkumatkasta oli pieniä lumikenttiä siellä täällä, ja lopulta koko tienoo oli lumen peitossa. Onneksi tie oli sula.

Ja vuorelta alas, jossain missasimme Corleoneen vievän tiehaaran ja päädyimme pienille sateen rikkomille hiekkasille ja mutaisille kärrypoluille, eikä GPS kertonut mitään järkevää... Lopulta 30 km myöhemmin olimme takaisin lähtöpisteessa, päätien varressa. Ei nähty Corleonea, varpaat olivat jäässä! Jatkoimme Palermoon.

Tällä kertaa asuntomme sijaitsi Palermon ydinkeskustassa, pieni parkkipaikka löytyi talon pihalta, ja pyörä sopi juuri ja juuri autojen väliin, parkkivahti/ovimies päivysti alakerrassa vuorokauden ympäri. Huoneisto sijaitsi vanhassa kerrostalossa, ja kaikki tarvittava löytyi jälleen asunnosta, jopa pyykinpesukone! Aamulla onnistuimme sitten pimentämään huushollin, liian monta sähkölaitetta (pesukone, vesiboileri, ilmalämpöpumppu) oli päällä samanaikaisesti. Pääsulake löytyi lopulta alakerroksesta ja saimme pesukoneen uudelleen käyntiin.

Itse Palermo osottautui mielenkiintoiseksi kaupungiksi; paljon nähtävää ja yhdessä päivässä ennätti tehdä vain pintaraapaisun kapungin vuosisataisiin kerroksiin. Historiallisia rakennuksia riitti joka nurkalle: Teatro Massimo, Teatro Politeamo, Palazzo Reale, katedraali, kymmeniä kirkkoja, museoita, aukioita sekä sokkeloinen, ränsistynyt vanhakaupunki kapeine kujineen ja toreineen.

Cappela Palatini, Sisilian kuningas Roger II:n yksityiskäyttöön rakennuttama palatsikappeli 1100-luvulta, on kapungin tunnetuin nähtävyys ja kuuluu osana Palazzo Realeen (kuninkaallinnen palatsi tai normannipalatsi). Kappelin huomiotaherättävimpinä piirteinä ovat raamatullisia henkilöitä esittävät mosaiikit, Kristus Pantokrator, suuri Kristusta esittävä mosaikki keskeisimpänä teoksena. Huikea kokonaisuus, jossa kultaa ei ole säästelty, oli sekoitus useampaa uskontoa ja kulttuuria. Palatsin muutamaa muutakin huonetta pääsi pikaisesti vilkaisemaan, Sisilian alueparlamentti kokoontuu nykyisin salissa, jonka seinät olivat taidemaalari Velasquezin (oikealta nimi Joseph Velasco) Herkules-aiheisten maalausten peittämät.

Kyseiseen Velascoon (k. 1827) törmäsimme konkereettisesti myöhemmin Piazza Cappucinin katakombissa (Catacombe dei Cappuccini). Herra roikkui seinällä muiden paikallisten kuuluuisuuksien seurassa, katakombista löytyi sadoittain muumioita ja luurankoja, osa seinille ripustettuina, osa makamassa seinähyllyillä ja osa arkuissaan, parhaimpiinsa puettuina, ja pääosin peräisin 1600 – 1800-luvulta Palermosta. Ei heikkohermoisille...

Päivän sateet olivat kastelleet parvekkeelle kuivumaan jätetyt pyykit, rättiteatteri siirtyi sisätiloihin, ja onneksi ne ennättivät kuivumaan aamuun mennessä. Satamassa tuli olla 3 tuntia ennen laivan lähtöä, joten tiedossa oli aikainen aamuherätys. Aamupäivä oli pelkkää jonotusta, ensiksi kadulla, sitten pääsimme satama-alueelle, jossa varauslappumme piti käydä vaihtamassa matkalippuihin, sitten jonotimme passintarkastukseen ja lopulta vielä laivaan pääsyä... Satama-alueen sekavat liikennejärjestelyt aiheuttivat myös päänvaivaa, laitureissa oli useita matkustajalaivoja, Tunisiaan lähtevä M/N Excellent löytyi lopulta viitan Napoli takaa. Tai ehkä oikea laituri olisi pitänyt arvata laivaan jonottavista autoista, henkilöautojen kattotelineiltä löytyi koko elämän kirjo; tavaraa ja nyssäkkää oli vanhoista jääkaapeista, polkupyöristä ja huonekaluista keinuhevosiin, eräällä katolla näkyi kuorma-auton koppi. Laiva lähti satamasta tunnin myöhässä.

Laivan kannelta sai vielä hyvän silmäyksen Italian suurimpaan saareen ja Palermon kaupunkiin. Ja ne borsalinot löytyivät erään kaupan näyteikkunasta...