Afrikan tähti -pelissä ei yleensä ennättänyt Tangeriin, kun rosvo oli jo vienyt rahat - nyt olimme vielä Espanjan puolella Algecirasissa, kun vaikutti samalta! Huonojen nettiyhteyksien vuoksi emme saaneet buukattua laivalippuja etukäteen, ja päädyimme siihen, että ostamme ne vasta satamasta. Ennen kaupunkia oli tosin kaksi myyntipistettä ja huolimatta mainostetusta 24h:n aukioloajasta, kumpikin oli kiinni. Satama-alueelta emme löytäneet lipunmyyntiä, pienikin hidastus ja härkkijäkaverit olivat kimpussa, ja selvisi, että matkaliput oli noudettava kaupungilta, oikeastaan vain kadun toiselta puolelta, mutta tietyömaan ja aitauksien vuoksi pyörällä ei sinne päässyt. Joten oli jalkauduttava ja erään kaverin avustuksella löytyi aidasta reikä, josta pääsi kulkemaan tietyömaan läpi. Kaveri tietenkin ohjasi lipunostoon juuri tiettyyn paikkaan... Lippujen hinta oli kohtuullinen, 18€/hlö + 54€/pyörä, toimiston välityspalkkio 50€! No, ei me sitä maksettu, ja neuvottelun jälkeen komissiosta lähti kolmekymppiä pois. Pääsiäisen vuoksi hinnat kuulema ovat korkeammat - pelkkää vedätystä! "Saattaja" pyysi kymppiä opastuksesta, sai 3€.
Laivalla ei ollut tungosta, mutta lähtö oli yli tunnin myöhässä. Matka kesti 1,5h ja passi leimattiin laivassa, jostain syysta jouduin poliisin tentattavaksi - olin ainoa nainen siinä passijonossa - herätinkö epäilyjä, no, täytyy myöntää, että ehkä pukeutuminen poikkesi hieman paikallisten naisten kaapuvarustuksesta. Marokkoon ei siis tarvita viisumia, vihreä kortti kelpaa, ei maksuja, pyörän tullauspaperit pystyi ja kannattaa täyttää etukäteen netissä.
Liput meillä oli Tanger Med -satamaan, vaihtoehtoina olisivat olleet Ceuta tai Tanger, sillä Gibraltarin salmen yli pääsee useilla lautoilla. Satoi kaatamalla, tullialue oli osittain katettu, mutta vettä tuli räystäiden ja katoksien reunojen yli runsaasti. Prosessi kesti ja kesti - muutama virkailija tarkasti papereita ja vähän näytti siltä, että auton ikkunasta sujautettu keksipaketti tai mehupurkki tai "kädenpuristus" nopeutti joidenkin hommaa. Toisaalta, vettä tuli taivaan täydeltä, joten ei ollut kiire mihinkään. Lopulta päädyimme sateen sekaan, muutamia sääliviä katseita ja kommentteja: etelässä paistaa aurinko... Ehkä pitäisi siirtyä Saharaan?
Satamasta pääsi suoraan moottoritielle (maksullinen) ja Ashilahissa, n. 100 km:n ajon jälkeen, pääsimme sisätiloihin kuivattelemaan vaatteita ja passeja. Illalla sade loppui, joten ennätimme kiertelemään kaupungin kujilla.
Ensivaikutelmat Marokosta olivat hyvät, erittäin siistiä eikä kukaan yrittänyt tyrkyttää väkisten mitään.
Aamulla oli vedettävä kosteat ajokamat päälle, pilvet peittivät vielä taivaan, mutta onneksi ei satanut. Jatkoimme Casablancaan ja edelleen moottoritietä, matkan varrella oli useita poliisipartioita, liekö Tunisian tapahtumat nostaneet valmiustasoa täälläkin.
Casablanca, kuningaskunnan suurin kaupunki, yli 4 milj asukasta, lienee usealle tuttu elokuvasta Casablanca, mutta kaupunki oli kyllä aivan toisennäköinen kuin mitä Hollywoodin pahvikulissit aikoinaan kertoivat. Medinan, vanhan kaupungin sokkelokujien viereen Atlantin rannalle, on rakenteilla hieno asuinalue, on lukuisia hotelleja, pilvenpiirtäjiä, uusi rautatieasema jne. Kaupungin merkittävin nähtävyys on Hassan II -moskeija, valmistunut v 1993, maailman seitsemänneksi suurin moskeija, jonka rakennuttaminen on maksanut varmaan erinäisen dirhamin. Ex-kuningas teetätti itselleen muistomerkin, josta löytyy vaikutteita Granadan Alhambrasta ja Cordoban La Mezquitasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti