Afytos, Athos, Kavala
6.-9.5.18
Meteora oli reissumme eteläisin paikka, täältä lähdimme pikkuteitä pitkin kohti Thessalonikiaa. Matkalla sivusimme Olymposvuorta ja joitain sen korkeita (yli 2000 m) huippuja.
Seuraavana siintelikin jo Egeanmeri ja Katerinessa siirryimme moottoritielle. Thessalonikin rantabulevardi Leoforos Nikis oli näköjään paikallisten suosittu vapaa-ajanviettopaikka, kahviloissa ja rantakadulle oli paljon väkeä, ja nopeatempoisen liikenteen mukana ajoimme hujauksessa kaupungin keskustan läpi. Meri kimalteli vielä auringonpaisteessa, mutta rannalla sijaitsevan kaupungin symbolin, Valkoisen tornin, takaa nousivat jo synkät pilvet.
Ja sitten tulikin jo ensimmäinen saderyöppy, joka muuttui kunnon ukkosmyrskyksi. Vettä tuli vartin verran tosi paljon, ja jossain moottoritien alamäen lanttokohdassa vettä oli kertynyt tielle pieneksi lammeksi asti. Sateessahan tätä ei huomannut ennen kuin osuimme kohdalle, vesi hulahti kengänvarsista sisään. Onneksi ei tullut vesiliirtoa ja uintireissua!
Ukkosmyrsky meni ohi ja päädyimme Kassandran niemimaalle, Afytosiin, Toroneoslahden rannalle. Afytosin vanha kylä koostui pienistä kivitaloista, kapeista kujista ja mukulakivikaduista, höysteenä mukavia ravintoloita ja pikku kauppoja sekä tietenkin ranta, eikä liikaa turisteja, joten pari päivää vierähti mukavasti merimaisemissa. Ajokengätkin saatiin kuvateltua.
Kädenmuotoisen Chalkidikin kolme niemeä ovat Kassandra, Sithonia ja Athos. Athoksen eteläkärjessä sijaitsee Athosvuori (2033 m) ja Athos on Pyhän Vuoren autonominen munkkivaltio. Ortodoksisen kirkon luostarielämän keskus on läntisen maailman suljetuimpia alueita. Niemellä sijaitsee 20 luostaria, skiittoja ja erakkomajoja, joissa asukkaina on n. 2300 munkkia (useita kansallisuuksia). Athokselle päästetään rajallinen määrä pyhiinvaeltajia lyhyeksi ajaksi kerrallaan eikä naisilla ei ole sinne asiaa.
Kun ei sinne Athokselle ollut pääsyä, käväisimme kuitenkin viimeisessä mahdollisessa paikassa, Ouranopouliksen kaupungissa, johon tie päättyi. Itse vuori siinteli horisontissa. Satamasta olisi päässyt 3h kestävälle risteilylle, jolloin vuorta ja vuorilla sijaisevia luostareita olisi voinut tutkailla tarkemmin, tosin laivallakaan ei ole pääsyä 500m lähemmäksi rantaa. Pieni kylä oli myös turistikohde, matkamuistomyymälöiden tarjonta oli tietenkin uskontopainotteista, eikä kaikki suinkaan mitään krääsää, luostareiden ikonimaalareiden tuotantoa oli tarjolla runsaasti.
Reissu jatkui länsimaisen sivistyksen kehdossa ja kun läheltä löytyi Aristoteleen syntymäpaikka Stagira, kävimme tervehtimässä antiikin filosofin ja tiedemiehen patsasta hänen kunniakseen perustetussa puistossa.
Vietimme yhden yön Kavalassa, jota sanotaan yhdeksi Kreikan kauneimmista kaupungeista, ehkäpä kaupunki olikin sitä, mutta myöhäinen saapuminen tarkoitti meille vain punkan pohjalla makoilua. Aamulla ihailimme vanhan kaupungin kukkulalla sijaitsevaa linnaa ja akveduktia.
Edessä oli ajopäivä kohti Turkkia, matka oli hieman puuduttavaa maisemaa Traakianmeren rantamilla, kunnes Porto Lagosissa pääsimme meren ja laguunimaisen Vistodinajärven välisellä kapealla kaistaleelle. Seutu oli myös luonnonsuojelualuetta. Pysähdyimme sattumalta huilamaan levähdysalueelle, josta johti kävelysilta pienelle saarelle, jossa sijaitsi Pyhän Nikolaksen kirkko ja luostari. Saarelta johti kävelysilta vielä pienemmälle saarelle, jossa jälleen pieni kirkko. Vaikka paikka kuului Vatopedin luostarin (Athos) alaisuuteen, oli tänne kaikilla vapaa pääsy.
Matkalla ohitetut kylät olivat hiljaisia, useissa autoita tehtaita, joiden toiminta oli päättynyt aikoja sitten. Yövyimme pienessä Tycheronin kylässä, jossa myöskään ei ollut mitään muuta kuin kirkko, rekkaliikenne jyrisi läpi koko yön Kreikan pohjoisosiin.
Kreikan itäinen osa, Makedonian maakunta, on kreikkalaisten mielestä se ainoa ja oikea Makedonia, Aleksanteri Suuren valtakunnan ydinalue ja nimellä saisi viitata antiikin aikaiseen Makedonian valtakuntaan. Nimikiista Kreikan ja Makedonian tasavallan välillä on kestänyt n. 27 vuotta. Meillekin asia konkretisoitui erään kaverin lukiessa tarroja pyörän sivulaukun kyljestä: "Väärin, väärin, tuo Makedonia (tarkoittaen tasavaltaa) on väärin, Makedonian nimi kuuluu vain meille kreikkalaisille!" Kaveri alkoi jo hieman kiihtyä, mutta sovittiin, että jätetään politikointi väliin... Hallitusten väliset neuvottelut nimenkäyttöoikeudesta jatkuvat, lehtitietojen mukaan sopu olisi jo lähellä.
Meillä kumpikin Makedonia on jo takana, matka jatkui Turkissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti