Kuiva tarina Ohridista

MAKEDONIAn tasavalta
Ohrid
3.5.18

Balkanilla, Dinaaristen alppien länsireunalla, on muutama suuri järvi, Ohridjärvi ja Prespajärvet. Luonnontilainen Ohridjärvi on Balkanin syvin järvi, keskimäärin 155 m, ja enimmillään 288 m, ja rantaviivaa sillä on Albaniassa ja Makedoniassa. Albaniassa, järven eteläpäässä, oli valittava, kumpaa rantaa pitkin ajelisimme Ohridiin, ja idän puoleinen pieni tie vei voiton. Tosin arvelimme myös, että etelän raja-asemalla olisi vähemmän liikennettä eikä siellä sitten meidän lisäksi muita rajanylittäjiä ollutkaan.

Tie mutkitteli vuoren rinnettä ja turkoosina kimaltelevaa järveä mukaellen eikä näköaloissa ollut mitään valittamista. 

Kaupunkiin saapuessa jo kävi nopeasti ilmi, että Ohrid on melkoinen turistikeskus, ja olihan se etukäteenkin jo tiedossa, rantabulevari ja kävelykatu kuhisivat väkeä. Ja jos Albaniassa ei törmätty motoristeihin, täällä niitä oli useita, lähinnä Italian ja Saksan rekisterikilvillä liikkuvia pyöriä. Ohridjärvi ja kaupunki ovat Unescon maailmanperintökohteita vuodesta 1980.

Aamulla odottikin pieni yllätys, Villa Lihnidosin kylppärin hanoista ei tullut pisaraakaan vettä!
Ja sentään olimme suuren jorpakon äärellä, ja  vesi kaupungin verkostoon tuli takuuvarmasti järvestä, jossa on useita maanalaisia lähteitä. Aamiaiselle mennessämme ihmettelimme asiaa respan tytön kanssa, ja hän kertoi, että iltapäivään mennessä vettä jo tulee, kaupunki putsaa putkistoa ja se kestänee jonkun tunnin. Ja vedet on poikki koko kaupungista. No, olisihan asiasta voinut mainita edellisenä iltana, niin olisi voinut miettiä muutaman asian tarkemmin: oli umpirapainen pyörä, kuraiset laukut, kengät.. ja missäs sitä käydään vessassa? Taivas oli harmaanpuoleinen, joten taivaalta vettä olisi varmaankin päivän aikana odotettavissa. 

Tuhansia vuosia historiaa löytyy tämänkin kaupungin taustasta; kulttuurinen, hengellinen ja kaupallinen keskus sekä antiikin ja keskiajan ajoista lähtien merkittävä väylä Välimeren ja Bysantin välissä, kreikkalaiset, bulgarialaiset, bysanttilaiset, osmaanit hallitsijoina, joten kaikkea tähän liittyvää nähtävissä oli vanhassa kaupungissa.

Päänähtävyydet löytyivät vanhakaupungin muurien sisältä, tsaari Samuilin linnoitus, tai mitä siitä nyt on jäljellä, tietenkin paraatipaikalla muureineen, ja päältä hyvät maisemat kaupunkiin ja järvelle. 

Kirkkoja ja luostareita on useita: mm. Pyhän Kaneon Johanneksen kirkko (1200-luku), Pyhän Sofian kirkko (1100-luku), Pyhän Panteleimonin kirkko - Plaosnikin luostari  (900-luvulta), Pyhän Jumalanäiti Perivleptoksen kirkko (1300-luku), - näistä muutamassa tuli käytyä ihailemassa freskoja ja upeita ikoneita. Ikonimuseon seiniltä löytyi myös valtavan hienojen ja vanhojen ikoneiden näyttely. 

Vanha teatteri (200-luku eaa) toimii nykysin kesäjuhlien viettopaikkana, balkanintyylisten rakennuksien etupihoja koristivat komeat puutarhat, mukulakivikadut kulkivat rinnettä ylös ja alas. Haittaavana tekijänä kuitenkin autoliikenne, joillakin kapeilla kujilla oli litistäydyttävä seinään kiinni, jotta autoilijat pääsivät ohitse. Terassikahvilat ja ravintolat sekä matkamuistomyymälät toimivat myös turistien houkuttimina.

Kävimme iltapäivällä hotellilla sadetta pitämässä, hanoista ei tullut vettä! Palasimme takaisin vanhakaupunkiin syömään. Illalla klo 23 aikaan ei vettä vieläkään - pieni aamuinen yllätys olikin hieman suurempi!

Aamulla vesitilanne oli lopultakin kunnossa, me jätimme järvimaiseman ja ylitimme Baba-vuoren, jonka korkein huippu Pelister on 2601 m. Parhaimmillaan kävimme reilussa 1000 metrissä. Tästä maan lounaisnurkan ajeluista kertyi  yhteensä 120 ajokilometriä, joten suuri osa Makedonista edelleen ajelematta (viime vuonna Skopjessa). Ylitimme rajan Nikissä Kreikkaan.