lauantai 3. kesäkuuta 2017

Draculan kotikonnuilla

ROMANIA
Bukarest, Transfagarsan Highway, Bran, Vaslui 17.5.-20.5.17

Bulgaria oli reissumme 10. maa, Sozopolista olisi ollut lyhyt matka Kreikkaan, Turkkiin... Valko-Venäjän viisumi jäisi sitten kyllä käyttämättä, joten nokka käänettiin nyt pohjoisen suuntaan, aika monen maan läpi ennättäisi vielä ajaa ennen saapumista kotimaan kamaralle. Sozopolista lähdimme takaisin hieman samoja reittejä, ensin Burgasiin ja sieltä moottoritielle peltojen keskelle, ja kohti Romanian rajaa. Rusaan vievä tie kierteli jälleen kukkulamaisemissa, rekkaliikennettä oli runsaasti. 


Hieman mystinen mielikuva oli kieltämättä tästä maasta, maan tunnetuimmat henkilöt lienevät verenimijät, Draculan esikuva, Valakian keskiaikainen ruhtinas Vlad Tepes ja diktaattori Nicolea Ceausescu. Tätä päivää meille ovat tietty kotinurkillakin istuskelevat muutamat romanikerjäläiset. Karpaattien vuoristo ja Transilvanian ylängöt lienevät monen moottoripyöräilijäin kohteena ja niille nurkille oli meilläkin aikomus.

Maan raja vaihtui keskellä Tonavaa, autoilijoilta perittiin siltamaksu, moottoripyörältä ei sitä peritty eikä myöskään vinjettimaksua. Bukarestissa olikin jo melkomoinen liikenne ja päädyimme aivan ydinkeskustaan, Andrei tuli kadulle vastaan ja pienellä nitisevällä hissillä nousimme Calea Victorlei -kadulta 5. kerrokseen, jossa meillä oli yösija 3h+keittiö kasittävässä kerrostalokämpässä. Tämän reissun kallein yösija maksoi 48€/yö, ja meni tällä kertaa sijainnin piikkiin. Pyörä parkkeerattiin ulko-ovisyvennykseen ja 5€:n lisämaksusta portieeri piti silmällä pyörää koko yön. 


Bukarestin vanhakaupunki oli täynnä kuppilaa ja ravintolaa, klubeja ja yökerhoja, ja edustettuna romanialaisen keittiön lisäksi kaikki muutkin ruokakulttuurit. Uudisrakentamista ja kunnostustöitä on tehty EU-kaudella paljonkin, rappeutuneita julkisivuja ja ränsistyneitä parvekkeita kutenkin riittää, ja monet keskiaikaiset ja ja barokkityyliset rakennukset antavat kieltämättä omanlaisen särmän kaupunkikuvaan. 






Yhdessä illassa ei taaskaan kovin laajaa kierrosta ennättänyt tekemään, ja monet paikoista olivat jo sulkeneet ovensa. Muutama kirkko tuli tietenkin katsastettua, mm. Cretulescun ortodoksikirkko (v 1722), joka oli sisältä koristeltu maalauksin katosta lattiaan.  



Rauniokohdetta muistuttava alue oli aikoinaan Vlad Tepesin palatsi, itse Tepes patsasteli raunoiden keskellä. Vlad Tepes eli Seivästäjä tai Vlad III Dracula hallitsi Valakiaa 1400-luvulla. Hän soti ottomaaneja vastaan ja oli tunnettu julmuudestaan, toisaalta häntä myös pidettiin oikeudenmukaisena halitsijana. Tarinat siis vaihtelevat laidasta laitaan.


Itsestäänselvä kohde oli tietenkin nykyinen Romanian parlamenttitalo (Palatul Parlamentului), massiivisen suuri Ceausescun monumentti, jonka alta revitytettiin viidesosa kaupungin keskustaa, kirkkoja, luostareita ja synagogeja.  Viivasuora Unirii-bulevardi lukuisine suihkulähteineen johti parlamenttitalolle. Pytinkiä pidetään yhtenä suurimmista rakennuksista  maailmassa, ja ulottuu mm. yli 90 m maan alle. 1 100 huoneessa riittänee siivottavaa, palatsin ylellisyyttä olisi tietenkin voinut vilkaista, mutta portit olivat jo illalla suljetut. 



Timisoaran mellakat levisivät Bukarestiin, Ceausescu piti viimeisen puheensa Senaatin parvekkeelta ennen pakomatkaansa, ja Romanian vallankumous v 1989 päättyi Ceausescun pariskunnan pikaoikeudenkäyntiin ja teloitukseen. Palatsi oli vallankumouksen aikaan juuri valmistumassa, joten tyrannipariskunta ei ennättänyt juurikaan hyödyntämään edustus-  ja asuinkämppäänsä. 



Suurkaupunkien keskustaan on aina helppo tulla, poistuminen onkin sitten jo työläämpää, aamuruuhkassa kesti toista tuntia ennen kuin olimme jälleen moottoritiellä. Pyörä alkoi hieman nykimään ja stoppasimme lopulta huoltoasemalle ihmettelemän tilannetta. Palatako takaisin Bukarestiin jonnekin huoltoon vai jatketaanko matkaa? Transilvanian Alpit eli Etelä-Karpaatit olivat edessä ja olikohan odotettavissa jotain isompaakin ongelmaa pyörän kanssa... Päätimme jatkaa ja kohdata ongelmat, jos niitä oli tullakseen.

Vuoristoon noustessa mutkaisella metsätiellä keskinopeus ei päätä huimannut ja kun ajotyyli oli vaihdettava pintakaasulla kruisailuksi oli ohittamisten kanssa oltava tarkkana. Vähänkin kovemmin kiihdytettäessä moottorinohjaus pisti koneen röpöttämään. Matkanopeuden pystyi kuitenkin pitämään ajotyylin vaihdolla lähes normaalina. Remonttia oli turha tehdä, kun vikaa ilman testeriä ei pystynyt paikallistamaan. 

Pyörän ongelmat unohtuivat päästessämme Transfagarasanin Highwaylle, yli 150 km pitkä tie on yksi Romanian kuuluisimmasta teistä, jonka Ceausescu rakennutti v 1970-74 sotatieksi, no suurimman osan vuottahan tie olisi ollut alkuperäiseen tarkoitukseensa käyttämätön. Alkumatkasta tie kulki muutaman pienen kylän läpi, tien varrelta löytyikin Dracula-ravintolaa ja Dracula-leirintäaluetta, Vlad Dracula Seivästäjän linnan rauniot (siis se oikea asuinpaikka) sijatsivat viimeisessä kylässä Capatenii Pamantuluissa.  Ei lähdetty raunioille kiipeämään.



Tie kapeni ja kurvit jyrkkenivät, lyhyen tunnelin jälkeen olimme Vidaru-padolla Vidrarujärven (tekojärvi) rannalla. Transfagarasan kiemurteli sen jälkeen järven rantamia pitkin, kunnes päädyimme tiukkoihin neulansilmiin ja yhä ylemmäs, muutama mooottoripyöräilija tuli vastaan, muuta liikennettä ei ollut juuri lainkaan. 





Virallisesti tie on avoinna kesä-lokakuu välisenä aikana, ja kun melkein jo kesä oli käsillä, ei tullut mielenkään, etteikö tie olisi ajettavissa läpi. 1500 metrissä alkoi tulla jo lumikenttiä vastaan ja melkein huipulla, ennen tunnelia, ajo päättyi lumikinoksiin - eli kyltissä mainittu 104 km tuli ilmeisesti vähän ennen huippua täyteen. Edessä oli katepillari, joka puski tietä auki ja sen takana näkyi vielä pitkä pätkä täysin auraamatonta tietä. Ilmankos muuta liikennettä ei ollut juuri lainkaan. Olimme noin 1800 metrissä.






Oli siis käännyttävä takaisin ja ajelimme ne sata ja tuhat kurvia ja mutkaa uudestaan, Curte de Argosin kylästä käännyimme Branin suuntaan. Tämän tien alku oli surkean reikäinen, mutta onneksi parani noustessamme jällen ylemmäksi kukkuloille ja vuoristoon. Bukarestin jälkeen joka kylässä on nähty hienoja kirkkoja ja erityisesti näillä vuoristotiepätkillä on ollut pieniä tiekirkkoja, toinen toistaan upeampia.







Illan suussa olimme Branissa ja hotellin huoneesta ei ollut mitkään ikävä näkymä: Branin linna iltavalaistuksessaan.


Aamulla klo 9 olimme linnan portilla, ja onneksi näin. Teimme linnakierroksen täysin rauhassa,  muutama muu turisti oli kierroksella samanaikaisesti. Reilua tuntia myöhemmin tilanne oli jo aivan toinen. Branin linna on yksi maan suosituimpia käyntikohteita ja turismissa se yhdistetään Draculaan, mikä näkyikin porttien ulkopuolen kymmeninä matkamuistomyymälöinä. 





Branin linna ei ole ollut Tepesin asuinpaikkana ja niin, Draculakin on siis pelkkä mielikuvitusta... Linna rakennettiin v 1377-1382 ja sen kultakaudet alkavat vuodesta 1920, jolloin linna lahjoitettiin Romanian kuningasperheelle. Toisen maailmansodan jälkeen linna päätyi valtion haltuun ja 50-luvun loppupuolella muutettiin museoksi. Vuonna 2009 linna palautettiin takaisin omistajilleen, kuningatar Marien lapsenlapsille, ja toimii edelleen museona. Paikkahan oli kohtuullisen mielenkiintoinen, huoneet olivat sisustettu, upeita takkoja, kapeita portaita ja salakäytävä - lisäksi muutamassa huoneessa kerrottiin dracula-teemasta ja Tepesistä kirjailija Bram Stokerin näkökulmasta sekä höysteenä oli paljon muitakin vampyyritarinoita. Linnan puutarhassa oli meneillään kunnostustyöt.








Ja jälleen tien päälle, kohti itää. Kiersimme Brasovin ja päädyimme Bacaun kautta Vasluin kaupunkiin. Bacaun jälkeen ajoimme ylängöllä, tie oli paikoitellen tosi huonoa, täynnä reikiä tai moneen kertaan paikattua, ajaminen oli todella hidasta. Maaseutu oli köyhän näköistä, pieniä kyliä ja ränsistyneitä rakennuksia, kanat ja ankat tepastelivat tienvarsilla ja hevoskärryt oli yleinen kulkupeli. Kirkkoja oli jälleen runsaasti tarjolla! 




Vasluissa ei pitänyt olla mitään, mutta olihan torilla kukkakarnevaalit ja tanssikoululaisten esityksiä. Kirkon vieressä sijaitsevassa hotellissa oli rauhallista ja pyöräkin pysyi hyvässä tallessa ruumisautojen vieressä.




Vasluista oli Moldovan rajalle reilut 60 km ja nyt tie erinomainen. Maasta poistuttaessa piti käydä tullissa, jossa melkein unessa oleva virkailija kysyi: onko mukana heroiinia ja/tai kalashnikoveja? Ei hän vaivautunut kuitenkaan pyörää tarkastamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti