Yksi Euroopan nurkista on jäänyt melkeinpä kokematta: itäinen Eurooppa ja Balkanin seutu, ja jonkinlainen reissu sinne on ollut jo jonkun aikaa suunnitelmissa. Uutisissa mm. Balkan on kevään mittaan ollut esillä useamminkin, poliittista kuohuntaa on lehtitietojen mukaan meneillään monessakin maassa, käynnissä on EU-, Nato- ja itsenäisyyspyrkimyksiä ja keskusteluja. Ehkä sinne sekaan mekin mahduttaisiin kevätajelulle, ja löytyisikö aurinkoa ja lämpöä? Tarkkaa reittisuunnitelmaa ei tälläkään kertaa ollut, aloitus Milanosta ja jonkinlainen hahmotelma ja kokonaisaikataulu siitä eteenpäin. Matkavalmisteluja teimme huhtikuussa sen verran, että tilasimme muutaman kartan ja hankimme Valko-Venäjän viisumit.
ITALIA
Milano, Venetsia 27.4.-28.4.17
Lensimme AirBalticin siivin Riian kautta Milanoon. Pyörä ja muut varusteet olivat lähteneet viikkoa aikaisemmin kuljetusliike Niinivirran rekkakyydillä samaan kohteeseen.
Lento Milanoon oli himpun myöhässä, ja juna lentokentältä Malpensasta Milanon keskusrautatieasemalle lähti juuri nenämme edestä - emme siis ennättäneet Niinivirran rahtiterminaaliin ennen siestan alkua. Pohjois-Italian sääennuste oli luvannut iltapäiväksi runsasta sadetta, joten tiedossa oli siis kostea alku reissulle.
Harmaa päivä muuttui rahtiterminaalin saapuessamme sateiseksi, pyörän saimme ulos hieman ennen klo 14, akun piuhat kiinni ja ajokamat päälle.
Ja sateen sekaan moottoritielle kohti Venetsiaa. Ajomatkaa meillä oli noin 250 km, ja reilun kolmen tunnin ajomatkan aikana autojen ja rekkojen roiskima vesi kasteli enemmän kuin varsinainen sade.
Enimmäinen etappi oli mantereen puolella, pienessä Malcontentan kylässä Brenta-joen varrella sijaitseva hotelli Palladio. Lampsimme illalla kylän keskustaan pizzalle ja palumatkalla rankkasateen yllättässä kastuimme uudestaan.
Perjantaiaamuna - satoi tai paistoi - jalkautuisimme joka tapauksessa Venetsiaan. Edellisestä käynnistä olikin jo aikaa ja Heikille visiitti oli ensimmäinen. Hotelli tarjosi ilmaisen shuttle-kuljetuksen keskustaan.
Kuski pudotti meidät ja pari muuta matkustajaa bussiaseman laitamille, josta lähdimme suunnistamaan kohti varsinaista turistirysää. 177 kanaalia halkoo Venetsian pikku saariksi, Ganal Grande, suurin ja tunnetuin, jakaa kaupungin kahteen osaan. Itse Venetsia koostuu 118 saaresta ja siltojakin on yli neljäsataa. Tässä valtavassa ulkoilmamuseossa oli siis tarjolla kapeita ja mutkaisia katuja, isoja ja pieniä siltoja, värikkäitä rakennuksia, ja joka nurkalla laumoittain ihmisiä jonottamassa gondolikyytiä tai ihmettelemässä jotain muuta.
Mutta olihan hauska seurata, miten sulavasti gondolieeri liikuttelee yli 10-metristä mustakylkistä gondolia kapeassa kanaalissa, joillakin gondolieerillä oli jopa upea lauluääni.
Rialton silta oli väkeä täynnä, samoin Pyhän Markuksen aukio, basilikaan ja Campanile- kellotorniin oli satojen metrien jonot.
Guggenheim-museoon pääsi sisään ilman jonotusta, ja Peggy Guggenheimin henkilökohtaisen taidekokoelman teoksia, mm. Picassoa, Pollockia, Kadinskya, sai ihastella aivan rauhassa, ja samalla myös hienoa näkymää Canal Grandelle.
Sivukujilla oli hiljaisempaa ja näidenkin katujen varsilta löytyi mielenkiintoista katsottavaa. Ja yhden päivän aikana ei paljon ennätä.
Illan suussa palasimme mantereen puolelle, Fusile-terminaaliin, vesibussin kyydillä ja edessä oli vielä 5 km kävelylenkki kylälle, kun bussia ei kuulunut. Kolea päivään sisälsi myös muutaman sadekuuron.
SLOVENIA, KROATIA
Istarin niemimaa, Pula, Zadar 29.4.-1.5.17
Ajoimme Ventsianlahden rantamia kohti Triesteä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja Adrianmeri kimalteli kirkkaansinisenä. Monfalcoonen jälkeen maisemat muuttuivat jo hieman vuoristomaisemmaksi ja ajoimme Triesteen aivan meren rantaa kulkevaa, pikkukylien läpi kulkevaa tietä pitkin.
Triesten jälkeen Slovenian raja tuli nopeasti vastaan, rajalla ei ollut kontrollia. Slovenialla on vajaat 50 km rantaviivaa Adrianmerellä ja maanteitse Kroatian rajalle matkaa kertyi n. 30 km - periaatteessa tämä osuus piti ajaa nopeasti läpi, mutta oli lauantai ja vapun vuoksi liikennettä oli paljon. Liikenne alkoi hidastumaan ja pysähtyi lopulta kokonaan. Eteenpäin katsoessa jono oli niin pitkä kuin mitä näkemään pystyi, moottoripyöräijäilijät painelivat jonon ohi, joten teimme samoin heti kun vain tuli sopiva tilaisuus ohituksiin. Hiljaa hivuttaen ohitimme lähes 5 km:n mittaisen jonon, Slovenian rajalla oli passintarkastus ja samoin myös Kroatian .
Kroatiassa odottikin tyhjä tie ja matka eteni jälleen nopeasti, sivusimme useita keskiaikaisia pikkukyliä Istrian niemimaalla ajaessamme Lanternaan.
Yövyimme meren rannalla sijaitsevassa massiivisen isossa Lanteran lomakeskuksessa, jossa oli iltapäivällä jo täysi hulina päällä, paikalle oli kertynyt sadoittain nuorisoa, jotka juhlivat joko pitkää viikonloppua tai vappua. Ensimmänen ajatus olikin, että mihinkä biletyspaikkaan tulikin eksyttyä! Alue oli valtavan laaja, ja vanhempaa väkeä ja lapsiperheitäkin tuli vastaan, joten lyöttäydyimme sekaan. Kroatiasnuorukaisten laulutaidot olivat kyllä kohdallaan, kolea ilta karkoitti möykkääjät sisätiloihin, mutta kyllä korvatulppiakin tarvittiin!
Kroatia on maantieteellisesti hieman erikoisen muotoinen, rantaviivaa on n. 1900 km (+ saaret n. 4400 km), sisäosa ulottuu Unkarin, Serbian ja Bosnia-Herzegovinan kainaloon.
Tämän päivän suositun turistimaan menneisyys ei ole ollut ruusuinen. Maan historia on monenkirjava, kreikkalaisten ja roomalaisten siirtokunnista kroatialaiseksi dynastiaksi, Unkarin ja Itävallan vallan alta mutkien kautta yhdeksi Jugoslavian tasavallaksi. Vuosikymmeniä kestäneita itsenäisyystaisteluja, sotia, raakoja etnisiä puhdistuksia, Kroatian sota serbejä vastaan loppui virallisesti 1995. Vasta vuoteen 2010 mennessä useimmat kroaatit pääsivät palaamaan kotiseuduilleen, joten muistot sodasta ovat vielä monelle tuoreet.
Kroatiassa puhutaan kroatiaa, mutta englannilla tulee hyvin toimeen. Hintataso on kukkaroystävällinen, bensa 1,30€/l (Italiassa maksoimme 1,50€/l). Paikallisia kunia nostimme automaatista, mutta eurollakin olisi pärjännyt.
Lantertasta ajelimme kohti Istarin niemenkärkeä, ja koska kaikki tiet Istriassa johtavat Pulaan, niin kävimme ihailemassa tämän n. 3000 vuotta vanhan kaupungin, roomalaiskauden valtavan maamerkin, amfiteatterin. Entinen gladiaattoritaistelujen ja sirkushuvien keskus toimii nykyisin konserttien ja festivaalien pitopaikkana.
Pulan jälkeen rannikkotie alkoi kiemurtelemaan vuorenrinteillä, polkupyöräilijät vähenivät ja tilalle tulivat moottoripyörät. Tämä pätkä oli jo maisemareittiä parhaimillaan, Opatijan ja Rijekan jälkeen samaa oli tarjolla lähemmäs 200 km verran. Moottoripyöräilijöitä oli paljon, erinomainen, paikoitellen jyrkkäkurvinen tie ja maisemat olivat houkutelleet sadat muutkin motoristit liikenteeseen. Velebitin vuoristo, Adraianmeri ja lukuiset saaret tarjosivat riittävästi silmänruokaa.
Yöksi jäimme Zadariin, hieman keskustan ulkopuolella olevaan Villa Sky -hotelliin, respan naishenkilö kertoi meille kaikki tärkeät paikat kaupungista,ja kehoitti myös käymään niemen kärjessä kuntelemassa urkumusiikkia. 2400 vuotta vanhan kaupungin keskusta, keisari Augustuksen aikaan rakenettu Forum, tarjosi runsaasti historiaa, kaupungin symboli Pyhän Donatuksen kirkko ja muut historialliset mustomerkit olivat pienen alueen sisällä ja helposti katsottavissa.
Forumilta jatkoimme rantapromenadia pitkin uuden arkkitehturiin pariin. Meriveden aaltojen liike saavat Meriurut (lukuisia reikiä kadulla) soimaan, äänet kuulostivat lähinnä epämääräiseltä ujellukselta. Meriurkujen lähellä sijaitsi Tervehdys auringolle -valotaideteos, aurinkopaneelien ja ledivalojen isokokoinen ympyrä, jonka valoshow alkoi illan pimetessä. Ja auringonlasku oli upea.
Vappupäivän sää oli jälleen hieno, Zadarista jatkoimme eteenpäin rannikkoa pitkin Sibenikin kautta Splitin tienoille. Pieniä pysähdyksiä siellä täällä, maisemien ihailua, tryffelijuustojen maistelua, laventelipussukoiden tuoksujen haistelua. Tällä pätkällä oli runsaasti pikku kyliä, melko mitäänsanomattoman näkösiä punatiilikattoisia ja beigenvärisiä laatikkotaloja, majoitusta oli tarjolla joka nurkalla. Uimarannat olivat vielä tyhjiä, jokunen auringonpalvoja oli jo aloittanut itsensä grillaamisen. Näihin maisemiin ei ihan heti kyllästy, mutta väliin jotain muutakin, Splitin jälkeen nousimme vuorille ja ylitimmme rajan Imotskissa Bosnia-Herzegovinaan,
ITALIA
Milano, Venetsia 27.4.-28.4.17
Lensimme AirBalticin siivin Riian kautta Milanoon. Pyörä ja muut varusteet olivat lähteneet viikkoa aikaisemmin kuljetusliike Niinivirran rekkakyydillä samaan kohteeseen.
Lento Milanoon oli himpun myöhässä, ja juna lentokentältä Malpensasta Milanon keskusrautatieasemalle lähti juuri nenämme edestä - emme siis ennättäneet Niinivirran rahtiterminaaliin ennen siestan alkua. Pohjois-Italian sääennuste oli luvannut iltapäiväksi runsasta sadetta, joten tiedossa oli siis kostea alku reissulle.
Harmaa päivä muuttui rahtiterminaalin saapuessamme sateiseksi, pyörän saimme ulos hieman ennen klo 14, akun piuhat kiinni ja ajokamat päälle.
Ja sateen sekaan moottoritielle kohti Venetsiaa. Ajomatkaa meillä oli noin 250 km, ja reilun kolmen tunnin ajomatkan aikana autojen ja rekkojen roiskima vesi kasteli enemmän kuin varsinainen sade.
Enimmäinen etappi oli mantereen puolella, pienessä Malcontentan kylässä Brenta-joen varrella sijaitseva hotelli Palladio. Lampsimme illalla kylän keskustaan pizzalle ja palumatkalla rankkasateen yllättässä kastuimme uudestaan.
Perjantaiaamuna - satoi tai paistoi - jalkautuisimme joka tapauksessa Venetsiaan. Edellisestä käynnistä olikin jo aikaa ja Heikille visiitti oli ensimmäinen. Hotelli tarjosi ilmaisen shuttle-kuljetuksen keskustaan.
Kuski pudotti meidät ja pari muuta matkustajaa bussiaseman laitamille, josta lähdimme suunnistamaan kohti varsinaista turistirysää. 177 kanaalia halkoo Venetsian pikku saariksi, Ganal Grande, suurin ja tunnetuin, jakaa kaupungin kahteen osaan. Itse Venetsia koostuu 118 saaresta ja siltojakin on yli neljäsataa. Tässä valtavassa ulkoilmamuseossa oli siis tarjolla kapeita ja mutkaisia katuja, isoja ja pieniä siltoja, värikkäitä rakennuksia, ja joka nurkalla laumoittain ihmisiä jonottamassa gondolikyytiä tai ihmettelemässä jotain muuta.
Mutta olihan hauska seurata, miten sulavasti gondolieeri liikuttelee yli 10-metristä mustakylkistä gondolia kapeassa kanaalissa, joillakin gondolieerillä oli jopa upea lauluääni.
Rialton silta oli väkeä täynnä, samoin Pyhän Markuksen aukio, basilikaan ja Campanile- kellotorniin oli satojen metrien jonot.
Guggenheim-museoon pääsi sisään ilman jonotusta, ja Peggy Guggenheimin henkilökohtaisen taidekokoelman teoksia, mm. Picassoa, Pollockia, Kadinskya, sai ihastella aivan rauhassa, ja samalla myös hienoa näkymää Canal Grandelle.
Sivukujilla oli hiljaisempaa ja näidenkin katujen varsilta löytyi mielenkiintoista katsottavaa. Ja yhden päivän aikana ei paljon ennätä.
Illan suussa palasimme mantereen puolelle, Fusile-terminaaliin, vesibussin kyydillä ja edessä oli vielä 5 km kävelylenkki kylälle, kun bussia ei kuulunut. Kolea päivään sisälsi myös muutaman sadekuuron.
SLOVENIA, KROATIA
Istarin niemimaa, Pula, Zadar 29.4.-1.5.17
Ajoimme Ventsianlahden rantamia kohti Triesteä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja Adrianmeri kimalteli kirkkaansinisenä. Monfalcoonen jälkeen maisemat muuttuivat jo hieman vuoristomaisemmaksi ja ajoimme Triesteen aivan meren rantaa kulkevaa, pikkukylien läpi kulkevaa tietä pitkin.
Triesten jälkeen Slovenian raja tuli nopeasti vastaan, rajalla ei ollut kontrollia. Slovenialla on vajaat 50 km rantaviivaa Adrianmerellä ja maanteitse Kroatian rajalle matkaa kertyi n. 30 km - periaatteessa tämä osuus piti ajaa nopeasti läpi, mutta oli lauantai ja vapun vuoksi liikennettä oli paljon. Liikenne alkoi hidastumaan ja pysähtyi lopulta kokonaan. Eteenpäin katsoessa jono oli niin pitkä kuin mitä näkemään pystyi, moottoripyöräijäilijät painelivat jonon ohi, joten teimme samoin heti kun vain tuli sopiva tilaisuus ohituksiin. Hiljaa hivuttaen ohitimme lähes 5 km:n mittaisen jonon, Slovenian rajalla oli passintarkastus ja samoin myös Kroatian .
Kroatiassa odottikin tyhjä tie ja matka eteni jälleen nopeasti, sivusimme useita keskiaikaisia pikkukyliä Istrian niemimaalla ajaessamme Lanternaan.
Yövyimme meren rannalla sijaitsevassa massiivisen isossa Lanteran lomakeskuksessa, jossa oli iltapäivällä jo täysi hulina päällä, paikalle oli kertynyt sadoittain nuorisoa, jotka juhlivat joko pitkää viikonloppua tai vappua. Ensimmänen ajatus olikin, että mihinkä biletyspaikkaan tulikin eksyttyä! Alue oli valtavan laaja, ja vanhempaa väkeä ja lapsiperheitäkin tuli vastaan, joten lyöttäydyimme sekaan. Kroatiasnuorukaisten laulutaidot olivat kyllä kohdallaan, kolea ilta karkoitti möykkääjät sisätiloihin, mutta kyllä korvatulppiakin tarvittiin!
Kroatia on maantieteellisesti hieman erikoisen muotoinen, rantaviivaa on n. 1900 km (+ saaret n. 4400 km), sisäosa ulottuu Unkarin, Serbian ja Bosnia-Herzegovinan kainaloon.
Tämän päivän suositun turistimaan menneisyys ei ole ollut ruusuinen. Maan historia on monenkirjava, kreikkalaisten ja roomalaisten siirtokunnista kroatialaiseksi dynastiaksi, Unkarin ja Itävallan vallan alta mutkien kautta yhdeksi Jugoslavian tasavallaksi. Vuosikymmeniä kestäneita itsenäisyystaisteluja, sotia, raakoja etnisiä puhdistuksia, Kroatian sota serbejä vastaan loppui virallisesti 1995. Vasta vuoteen 2010 mennessä useimmat kroaatit pääsivät palaamaan kotiseuduilleen, joten muistot sodasta ovat vielä monelle tuoreet.
Kroatiassa puhutaan kroatiaa, mutta englannilla tulee hyvin toimeen. Hintataso on kukkaroystävällinen, bensa 1,30€/l (Italiassa maksoimme 1,50€/l). Paikallisia kunia nostimme automaatista, mutta eurollakin olisi pärjännyt.
Lantertasta ajelimme kohti Istarin niemenkärkeä, ja koska kaikki tiet Istriassa johtavat Pulaan, niin kävimme ihailemassa tämän n. 3000 vuotta vanhan kaupungin, roomalaiskauden valtavan maamerkin, amfiteatterin. Entinen gladiaattoritaistelujen ja sirkushuvien keskus toimii nykyisin konserttien ja festivaalien pitopaikkana.
Forumilta jatkoimme rantapromenadia pitkin uuden arkkitehturiin pariin. Meriveden aaltojen liike saavat Meriurut (lukuisia reikiä kadulla) soimaan, äänet kuulostivat lähinnä epämääräiseltä ujellukselta. Meriurkujen lähellä sijaitsi Tervehdys auringolle -valotaideteos, aurinkopaneelien ja ledivalojen isokokoinen ympyrä, jonka valoshow alkoi illan pimetessä. Ja auringonlasku oli upea.
Vappupäivän sää oli jälleen hieno, Zadarista jatkoimme eteenpäin rannikkoa pitkin Sibenikin kautta Splitin tienoille. Pieniä pysähdyksiä siellä täällä, maisemien ihailua, tryffelijuustojen maistelua, laventelipussukoiden tuoksujen haistelua. Tällä pätkällä oli runsaasti pikku kyliä, melko mitäänsanomattoman näkösiä punatiilikattoisia ja beigenvärisiä laatikkotaloja, majoitusta oli tarjolla joka nurkalla. Uimarannat olivat vielä tyhjiä, jokunen auringonpalvoja oli jo aloittanut itsensä grillaamisen. Näihin maisemiin ei ihan heti kyllästy, mutta väliin jotain muutakin, Splitin jälkeen nousimme vuorille ja ylitimmme rajan Imotskissa Bosnia-Herzegovinaan,
Moi. V.-76 olimme Marjan kanssa Pulassa interrail-reissulla. Siellä piti käydä ja kirjoittaa kotiin kortteja "olemme Pulassa". Amfiteatterikin tuli nähtyä.
VastaaPoista