Prizren 8.-9.5.17
Kosovoon oli lunastettava liikennevakuutus, ostimme minimin, joka oli voimassa kaksi viikkoa, hinta 10€.
Tarkoituksenamme oli tehdä vain lyhyt koukkaus maahan, ja jostain oli jäänyt mieleen, että jos Kosovossa on aikaa vain yhteen paikkaan, niin käy Prizrenissä, sillä maan pääkaupungissa Pristinassa ei olisi mitään erityistä. Rajalta matkaa kaupunkiin oli vain 20 km.
Kosovo on vain osittain tunnustettu (114 YK:n jäsenvaltiota) valtio Balkanilla. Naapurimaa Serbia on kieltäytynyt tunnustamasta v 2008 tehtyä Kosovon itsenäisyysjulistusta ja pitää maata edelleen omana maakuntanaan. Entisen Serbian maakunnan albaanienemmistön asellinen kapina ja serbien vastatoimet johtivat v 1996-1999 käytyyn Kosovon sotaan, johon myös Nato osallistui. Välit ovat tulehtuneet edelleenkin,ja lisää tahmeutta aiheutti tammikuinen junaselkkaus: "Kosovo on Serbiaa". Maan pohjoisosat saivat siis jäädä meidän osalta ihan rauhaan.
Kosovon sota on runnellut tätäkin kaupunkia ja vielä 2000-luvun alussa albaaniväestö tuhosi serbien omaisuutta, taloja ja kirkkoja. Ottomaanien aikaan kaupunki oli kultturin keskus, ja Prizren linnoituksen, Kalaja, laelta laskimme nopeasti yli 20 moskeijan minareetit, Sinan Pasha Moskeija niistä merkittävin. Kiipeäminen linnoitukselle kävi kuntosuorituksesta, alkumatkan ollessa lähes pystysuoraa nousua ja piti vain toivoa, että parin fillaripojan pyörän jarrut oli kunnossa kavereiden lasketellessa mukulakivistä rinnekatua täysillä alas. Bristica-joen ylitse vei vanha kivisilta (1600-luvulta), joka oli korjattu v 1980 tulvan tuhojen jäljiltä, ja olennainen osa kaupunkikuvaa oli jälleen vanhakaupunki ja sen keskustori kahviloineen sekä ravintoloineen.
Unseco-kohteen, Virgin of Ljevis -ortodoksikirkon (1400-luvulta), ovet olivat suljettu varmuuden vuoksi piikkilangoin, merkittävin nähtävyys kaupungissa, jota albaanit tuhosivat 2004. Freskojen kunnostustyöt ovat kuitenkin meneillään. Ja kun ei päästy freskoja katselmaan, niin ihailtiin koruliikkeiden ikkunoissa esillä olevia upeita filigraanitöitä ja -koruja, joista kaupunki on kuuluisa.
Päivän ajomatka ei ollut taaskaan kovin pitkä, mutkatiellä aikaa kului kyllä jälleen yllättävän paljon, pari kertaa pysähtelimme ihailemaan maisemia ja Kosovon vapautusarmeijan (UCK) sankarihaudoissa sekä muistomerkeissä oli myös näköa ja kokoa.
Makedonian rajalla oli runsaasti liikennettä ja jonotimme melkein tunnin passintarkastukseen.
MAKEDONIA
Skopje 9.-11.5.17
Makedonia tai Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia itsenäistyi 1991 ja on käynyt kiistaa Kreikan kanssa mm. Makedonia-nimestä, Kreikan mukaan makedonialaisilla ei ole oikeutta hellenistisiin muinaisen Makedonian valtakunnan symboleihin. Maiden väliset suhteet lienevät jo kunnossa, mutta Kreikassa käytetään maasta nimitystä Skopjen tasavalta tai lyhennettä FYROM (Former Yogoslav Republic of Macedonia).
Täräytimme suoraan Skopjen ydinkeskustaan, De Koka -hotelli oli uuden karhea (ehkä entinen toimistorakennus) aivan Carsijan, vanhankaupungin ja sen basaarialueen tuntumassa. Pyörän saimme parkkiin hotellin etuoven tuntumaan, johon respan 24h-valvova silmä yletti.
Ja kun tästä kaupungista ei entuudestaan juuri mitään tiennyt, niin yllätys oli melkomoinen - olimmeko kulissikaupungissa vai suuruudenhullujen mielikuvitusmaailmassa - kaupungin yliampuva arkkitehtuuri tuntui välillä täysin mauttomalta, mutta toki tarjosi silmänruokaa ja paljon kuvattavaa sekä päivällä että myös yövalaistuksessaan.
Vanha kivisilta, Kameni Most (1400-luvulta), joka yhdistää Makedonia-aukion ja vanhankaupungin, on saanut rinnalleen kaksi kävelysiltaa (+ kolmas rakenteilla). Taiteiden siltaa (2012) reunustivat 35 taiteentekijän patsaat; kirjailijoita, säveltäjiä, näyttelijöitä, joilla on ollut vaikutus maan taiteeseen. Arkeologisen museoon liittyvä Eye-sillan (2013) lukuisat patsaat liittyvät maan sivilisaatioon. Myös muita vanhoja siltoja on kunnostettu, mm. Vapauden silta, jonka remontti valmistui 2014. Joella olevien "merirosvoalusten" tarkoitus lienee toimia ravintoloina.
Makedonia-aukiolla, suihkulähteen ympäröimänä ratsastaa Aleksanteri Suuri, Makedonian kuningas ja sotapäällikkö v 336-323 eaa. Patsaan nimi on kuitenkin virallsesti "Soturi hevosen selässä", jotta nimi ei herättäisi närää Kreikassa. Ja lukuisia muita kansallissankareiden jättipatsaita oli kymenittäin, ja yllätyksenä myös muutama kävelykadun modernimpikin patsas.
Makdeonia-aukiolla sijaitsi myös 21-metrinen riemukaari, Makedonian portti, joka valmistui 2012 Makedonian 20-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi.
Skopjessa v 1910 syntynyt Gonxha Agnes Bojaxhiu, tunnettu paremminkin nimellä Äiti Teresa oli saanut myös omat patsaansa ja retrofuturistista tyylisuuntaa edustavan hänelle omistetun museon. Hänen mietelmiään löytyi useiden rakennusten seiniltä.
Ja jotain vanhaakin löytyi, kävelykadun päässä sijaisevan vanhan ränsistyneen rautatieaseman (nyt kansallismuseo) kello näytti aikaa: 5:17. Kello oli pysähtynyt v 1963 maanjäristyksessä, joka tuhosi 80% kaupungista, vanhakaupunki ja sen basaarialue sekä Mustafa Pashan moskeija säästyivät järistykseltä, Skopjen linnoitus tuhoutui osittain (Skopsko Kale). Ja kuinkas muuten, linnoituksellakin oli menossa kaivaus- ja kunnostustöitä! Vanhakaupunki oli tunnelmallinen ja sokkeloisen basaarin kujilta oli saatavissa kaikkea mahdollista ja mahdotonta.
Prameiden kulissien sisältä löytyy se todellinen elämä, 2.5 miljoonainen kansa ei välttämättä hyväksy useiden satojen miljoonien hankkeita ja muita vallanpitäjien toilailuja - reilu vuosi sitten ns. värivallankumouksessa mielenosoittajat nousivat vastarintaan, värikuulapysyillä ja maaleilla tuhrittiin patsaita ja monumentteja uuteen uskoon. Nämä jäljet oli jo siivottu - mutta huhtikuussa hyökättiin jälleen parlamenttin ja kansanedustajien kimppuun. Mekin onnistuimme näkemään pienehkön mielenosoittajien kulkueen.
KOSOVO uudelleen JA SERBIA
Nis 11.-12.5.17
Matka jatkui Serbiaan, mutta ei ihan ensiyrittämällä! Skopjesta oli suunniteltu reitti moottoritietä pitkin suoraan Serbian rajalle, mutta mihin GPS:llä päädyttiin - takaisin Kosovon rajalle! Taisi tuo kaupungin eri tyyilisuuntien arkkitehtuurin katseleminen sekoittaa päät täysin, emmekä ilmeisesti olleet aamulla täysin herellä...
Liikennevakuutus meillä oli edelleen voimassa, joten päätimme ylittää rajan ja ajella vielä jonkinlaisen pikkulenkin Kosovan maisemissa, ja olihan Kosovon puolellakin rajanylityspaikkoja Serbiaan. Reilun tunnin jälkeen päädyimme raja-asemalle, jossa Serbian passintarkastajalta saimme pakit ja kehotuksen ylittää raja Makedonian puolelta. Ja siinä vaihessa tuli sitten mieleen, että Kosovosta ei rajan yli mennä ellei passista löydy entuudesta Serbian maahantuloleimaa. Kun ei Serbiassa oltu vielä käyty, niin leimaa ei tietenkään ollut! Ja sitten ns. paluumatkalle, kuitenkin nyt vähän eri reittiä eli takaisin Makedoniaan ja viimeinkin Serbiaan. Kosovon rajalla jo meiltä kysyttiin, että töissäkö täällä käytte, kun edestakasin ajelette... Huviajelulla pelkästään!
Onneksi paluumatkalla raja-asemilla Kosovo-Makedonia eikä Makedonia-Serbia ollut ruuhkaa ja selvisimme passijonoista muutamassa minuutissa. Joka tapauksesssa iltapäivä oli jo pitkällä, mutta moottoriteitä pitkin matka taittui kohtalaisella vauhdilla. Mootoritiemaksua perittiin 0.50€ - 2€ välillä, eurot kelpasivat tiemaksuihin kummankin maan puolella. Serbian puolella oli rakenteilla isot pätkät uutta moottoritietä isoine siltarakennelmineen.
Ajopäivälle tulikin siis yllättäen pituutta ja olimme vasta illan suussa Nisissa, Kaakkois-Serbiassa. Hotelli Majestetyn omistaja suositteli paikallista ravintolaa ruokapaikaksi ja respan nainen lähti opastamaan meidät kyseiseen paikkaan. Matkalla ravintolaan hän kyseli työnsaantimahdollisuuksista Suomeen ja suunniteilla oli mansikanpoimintareissu jollekin pikkutilalle jo ensi vuoden toukokuussa - kehoitimme kyllä harkitsemaan matkaa vasta heinäkuussa, kun ei ne meidän mansikat vielä ihan kypsiä ole toukokuussa... Toisin kuin täällä!
Mainion iltaruoan jälkeen lenkki jatkui vielä kaupungin keskustaan, löytyi jälleen vanhat muurit (Nis Fortress) ja vanha silta, joka notkui askelten alla (vain jalankulkijoille). Skopjen jälkeen ja pimeässä vanhakaupunki ei oikein näyttänyt miltään, ja hotellille palatessamme teimme vielä muutaman ylimääräisen ja turhankin kävelykierroksen puuttuvien katumerkintöjen ja huonon katuvalaistuksen vuoksi.
Aamulla jatkoimme kohti Itä-Eurooppaa, yöllä alkanut sade jatkui vielä pienenä tihkusateena. Aamuherättelyn teimme hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevassa Pääkallotornissa (Cele Kula) - vuonna 1809 ottomaaneja vastaan hyökänneiden serbikapinallisten pääkalloista koottu torni oli pystytetty muistuttamaan ottomaanien raakuudesta. Samoilla nurkilla sijatsi myös toisen maailmansodan aikainen, saksalainen keskitysleiri (Crveni Krst) ja keskitysleirin teloituspaikka Bubanj, mutta nämä sivuutimme, kun euron kolikot eivät kelvanneet pääsymaksuun, ainoalla 5€-setelillä pääsimme sisään luutorniin ja takaisin saimme paikallista valuuttaa. Lopputulos oli että maasta poistuessa taskun pohjalla pyöri muutama dinaarin seteli, rahaa emme olleet vaihtaneet lainkaan, muista maksuista kun selvisimme luottokortilla. Serbian selvitimme siis yhden yön pysähdyksellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti