Kotor, Skadar-järvi 4.- 6.5.17
Rajan jälkeen tie oli melko huono ja kapea parikymmenen kilometrin verran ja rekkojen tullessa vastaan teki jo tiukkaa. Onneksi tie muttui paremmaksi ja mutkittelimme kalkkikivisten. paikoin paljaiden vuorten välissä kohti Adrianmerta. Loivasti mutkittelevan tien välistä alkoi meri hieman pilkottaa ja lopulta maisema aukeni henkeäsalpaavan upena Kotorinlahdelle. Laskettelimme vuoren rinnettä alaspäin ja tulimme lahden yli lautalla (2€).
Pikkiriikkinen valtio Koratian, Albanian ja Serbian kupeessa Adrianmeren rannalla, itsenäistyi vuonna 2006, sitä ennen se oli osa Jugoslaviaa ja tynkä-Jugoslaviaa (Serbia ja Montenegro). EU-jäsenehdokkaan valuutta on euro.
Viimeiset 15 km ajoimme erittäin kapeaa rantatietä hotelli Galiaan, Prcanjssa. Hotelli sijaitsi kolmen kilometrin päässä Kotorin keskiaikaisesta satamakaupungista, vanhakaupunki ja Kotorinlahti kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon.
Illallista nautimme hotellilla, Heikin perinneruoka eli keitetty salami perunoilla oli parempi valinta kuin meikäläisen katkaravut (ehkä pilaantuneet) aiheuttivat jonkinasteisen lievän ruokamyrkytyksen - seuraavana päivänä ei tarvinnutkaan sitten syödä mitään!.
Kunto oli kutenkin sen verran kohdallaan, että lähdimme Kotorin vanhaan kaupunkiin, Itä-Rooman keisari Justianuksen rakenuttama linnoitus ja vallihaudan reunustamat muurit pysäyttivät aikoinaan mereltä hyökkäävät viholliset, nyt valtameriristelijät purjehtivat satamaan, ja vanhankaupungin kapeat kujat, ravintolat ja kahvilat täyttyvät risteilyvieraista ja Dubrovinikistä tulevista päiväbussimatkalaisista. Kujilla ja pienillä toreilla riitti siis vilinää, Heikki kipusi 1350 askelmaa Sveti Ivanan linnakkeelle ihailemaan näkymiä, jäin suosiolla puistonpenkille seuraamaan turistien touhuja.
Seuraavana päivänä hyvästelimme majapaikkamme ikkunan alla asustaneen lehmän ja katselimme vielä ristelijän lipumista satamasta, ja pujottelimme kapeaa rantatietä ensin Kotoriin, josta ajoimme vuodelta 1884 peräisin olevaa vanhaa Itävalta-Unkari -tietä ylös Lovcen-vuorelle.
25 neulansilmämutkan ja satojen muiden pikkumutkien jälkeen, tuhannen metrin korkeudesta, aukeni jälleen upea maisema lahdelle ja Adrianmerelle saakka.
Kiersimme Lovcenin vuoren/kansallispuiston ja sen takapuolella olikin edessä tietyömaa, kurveja ja mutkia oiottiin, kalliota rouhittiin ja tietä levennettiin - hiekkaa ja runsaasti pölyä ja entistä hitaampaa matkantekoa.Ohitimme vanhan entisen kuninkaallisen pääkaupungin Cetinjen, uusi tietyömaan sulku esti matkamme pääkaupunkiin Podgoricaan. Kiertotietä etsiessämme päädyimme lopulta jollekin kapealle, metsäiselle pikkutielle ja lopulta Skadar-järven tuntumaan, mutta aivan toiselle puolen järveä kuin mitä alunperin aioimme.
Skadar-järvi on Etelä-Euroopan suurin järvi, josta Montenegron puoli (70%) on kansallispuistoa, luontokohde, joskaan lintuja ei nähty. Ylitimme järven siltaa pitkin ja pikkuteitä pitkin ajoimme järven pohjoispäähän, jossa sijaitsivat raja-asemat. Albanian puolelle rakennettiin uutta raja-asemaa. Rajaylitys sujui kuten aikaisemminkin - nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti